Loistavaa, että joku uskaltaa nostaa ison kissan pöydälle. Kissa on tässä tapauksessa ruutuaika ja pöydälle nostaja arvostettu mediatutkija, professori Anu Koivunen.
− Kun puhumme ruutuajasta, puhumme elämästä. ”Rajoita ruutuaikaasi” kuulostaa helpolta, ”rajoita elämääsi” paljon vaikeammalta”, sanoi Koivunen hiljattain Suomen Kuvalehdessä.
Rajallisen aikamme kaappaajasta eli ruutuajasta on viime aikoina puhuttu aivan liian vähän. Onko syynä se, että ruutu on koukuttanut jo milteipä vauvasta vaariin vai eikö ruutuajan kääntöpuolesta haluta tai uskalleta puhua?
Ainakin joku uskaltaa kirjoittaa. Koivunen kuvaa uppoutuneensa brittiläisen sanomalehden The Guardinin artikkeliin, joka oli otsikoitu ”Huomiokykysi ei romahtanut, se anastettiin”.
− Elämäntaito-oppaissa somekäytön rajoittaminen nimetään osaksi itsensä johtamista, hän sanoo.
Koivunen ottaa esimerkiksi kansalaisaktivisti ja yhteiskunnallinen vaikuttaja Leo Straniusen, joka on kuvannut tuoreessa teoksessaan (Tehokkuuden taika, Into, 2022) päässeensä irti tavasta ”maata puoli tuntia tai tunti sängyssä älypuhelin kädessä” heti herättyään.
Koivunen viittaa myös toimittaja Johann Harin kolmen kuukauden kokeiluun elää ilman internetiä ja listaukseen strategioista ruutuajan vähentämiseksi.
− Hän päätyy toteamaan, etteivät yksilölliset ratkaisut riitä. Kyse on valvontakapitalismin otteesta ja työelämän rakenteista, joita ei ratkaista lukitsemalla älypuhelin, Koivunen toteaa.
Älylaitteet, jotka pohjautuvat internetin käyttöön, ovat tulleet jäädäkseen. Koko globaali maailma makaa ihan oikeasti jokaisen taskussa. Kun kaikki tieto on käytännöllisesti katsottuna nykyään verkossa ja likimain kaikki asiat hoituvat verkossa, elämä on sinänsä jouhevaa, mutta myös haastavaa. Kaikki eivät hallitse tietotekniikkaa eivätkä pysy kehityksen kyydissä.
En luokittelisi itseäni muutosvastarinnan edustajaksi, mutta Koivusen juttu SK:ssa pani jälleen kerran miettimään, miten ruutuaika todellakin rajoittaa, jopa rajaa elämäämme. Ruutuaika on aina jostain muusta pois. Jo nyt ollaan huolissaan esimerkiksi poikien perinteisen lukemisen vähentymisestä.
Ruuduista puheen ollen en tosin voi heittää ensimmäistä kiveä, sillä nopealla räknäämisellä omasta taloudestakin löytyy kuusi ruutua. Tähän on tultu eikä paluuta ole.
Hannu Salonpää