Lempäälän sivistyslautakunnan puheenjohtaja Antti Kiiveri arvosteli kirjoituksessaan (LVS 5.4.2022) oman lautakuntansa päätöstä sallia hyväntekeväisyyteen liittyvän varainkeruun kouluissa. Lautakunta otti syksyllä listalleen asian, joka on koulun harkinnanvaraista toimintaa. Se puuttui näin koulujen pedagogiseen toimintaan sekä kyseenalaisti opettajien harkintakyvyn ja ammattitaidon.
Pedagogisia perusteita hyväntekeväisyydelle on useita: Tiedon jakaminen elämästä eri puolilla maailmaa, globaaleista haasteista, yksinäisyydestä, rasismista, ensiavusta, kaverisuhteista sekä erilaisista tavoista auttaa. Tempauksilla kasvatetaan lapsia ja nuoria auttamaan lähimmäistä sekä kotimaassa että ulkomailla, näkemään, kuinka me elämme hyvin erilaisissa maailmoissa sekä herätellään heitä ajattelemaan, miten maailma voisi olla parempi ja inhimillisempi paikka. Järjestöt tarvitsevat rahaa toimiakseen, siksi varainkeruu on osa hyväntekeväisyyttä.
Olemme olleet mukana tekemässä hyvää monin tavoin: Taksvärkki, Unicef-kävely ja Punaisen Ristin lukukuu ovat odotettuja ja toivottuja tapahtumia. Raha ei liiku koulussa, vaan siirtyy sponsoreilta suoraan järjestöjen tileille. Lapsille luodaan tietoisuus siitä, että jokainen osallistuu omista lähtökohdistaan. Tapahtumista on jäänyt hyvä mieli lapsille ja aikuisille. Taksvärkillä on pitkät perinteet suomalaisessa koululaitoksessa. Nuoret pohtivat ja arvottavat asioita, ja valitsevat itse, mitä haluavat tukea. Viime vuosina kohteita ovat olleet mm. sotaveteraanit ja kotimainen mielenterveystyö.
Lautakunta käytti kohtuuttoman paljon aikaa tällaisen asian käsittelyyn. Miten lautakunta ja sen puheenjohtaja aikovat puuttua oikeisiin epäkohtiin koulumaailmassa? Miten taataan vähävaraisille lapsille asialliset urheiluvälineet liikuntatunteja varten? Miten pitäisi suhtautua lasten lomamatkoihin kouluaikoina? Pitäisikö loma-anomukset hylätä, ettei niille, jotka ovat hädin tuskin saaneet junalla matkustaa, tulisi paha mieli? Mitä lautakunnan puheenjohtaja ajattelee luokkaretkistä ja leirikouluista? Varainkeruu on tehty lähestulkoon mahdottomaksi eikä esimerkiksi koko koulun laskettelureissuja enää pystytä järjestämään. Retket ja leirikoulut ovat äärettömän tärkeitä yhteishengen kannalta ja ne ovat monille vähävaraisille lapsille ainoita mahdollisuuksia päästä reissuun edes kerran lapsuutensa aikana. Retket ja leirikoulut synnyttävät tärkeitä ystävyyssuhteita, tiivistävät luokkahenkeä ja jäävät muistoihin tärkeinä juttuina.
Toivomme, että lautakunta ottaisi asiakseen vaikka nepsy-lasten ja -nuorten koulunkäynnin haasteet. He tarvitsevat rauhaa kasvaa ja kehittyä. Isossa ryhmässä on liikaa virikkeitä, lapset väsyvät ja uupuvat, eivätkä pysty hillitsemään käytöstään. Haasteet kuormittavat myös lasten perheitä. Mitä jos meillä olisikin sellainen koulu, joka pystyisi mukautumaan lapsen tarpeisiin, ettei lapsen tarvitse muuttua sopiakseen koulumaailmaan? Lautakunta voisi näihin asioihin puuttumalla osoittaa, että se välittää aidosti heistä, joilla on todellinen vaara syrjäytyä ja jäädä yksin.
Antti Kiiveri ja muut sivistyslautakunnan jäsenet ovat tervetulleita tutustumaan kouluarkeen. Esittelemme mielellämme sekä työtämme että tiloja, joissa vietämme lastenne kanssa päivät pitkät.
Lempäälän OAJ:n paikallisyhdistys
Lue myös:
