Jos oltaisiin: Suomen Nato-jäsenyydessä ei ole kyse Ukrainasta, eikä Suomesta, vaan koko Euroopasta, jopa maailmasta, sillä Suomen ja Ruotsin Nato-jäsenyys ei liennytä tulevien konfliktien uhkaa, vaan tuo uhat meidän rajoillemme kyliin ja syliin. Venäjä kokee varmasti sen jälkeen rajoillaan olevan entistä enemmän vihollisia. Tämä olisi hyvä tiedostaa nyt somessa öyhöttävän sotakiihkoisen Naton helmoihin haluavan joukon. He haluavat Natoon ja heti, kun gallupit niin sanoo. Onneksi sinne ei mennä gallupeilla eikä huutoäänestyksellä.
Optio vai Prosessi? Esiin on tullut ajatusta Naton taholta, ettei optiosta synny välttämättä prosessi eikä näin tulehtuneessa maailman tilanteessa haluta pahentaa tilannetta. Puhetta on käännetty yhteiseen pohjoisen puolustukseen, joka olisi Englannilla laajennettu liittouma.
Kylmä sota ei tullut Ukrainan hyökkäyksessä takaisin, vaan meidän tulevaisuutemme repäistiin auki ja ennustamattomaksi, uhkaa hehkuvaksi. Siellä on tapahtunut jo niin paljon sotarikoksia ja ihmisyyteen kohdistuvaa pahaa, ettei kaikkea saada koskaan selville.
Viron tiestä Natossa kirjoittaa ja on kerännyt kokemuksia Mika Hyytiänen suomalaisen sotataidon professori, Maanpuolustuskorkeakoulusta. 5.6.2020 ”Minä ja Nato” (Apu-lehden bloki): ”Ensimmäiseksi käskettiin lakkauttaa Viron suojeluskunta, koska juuri sellaiset järjestöt harrastelijoineen syyllistyivät ensimmäisenä sotarikoksiin. ”Lean but mean” tarkoitti noin tuhannen miehen ammattiarmeijaa, asevelvollisuudesta luovuttaisiin kuten Latviassa ja Liettuassa. Venäjä ei ollut enää uhka, tilalle tuli terrorismin vastainen sota. Natosuojan hinta on ollut toistakymmentä kaatunutta, yli sata haavoittunutta ja kolmatta tuhatta sotaveteraania. Virolaiset eivät ole talutelleet mummoja tai perustelleet kouluja, he ovat sotineet ulkomailla kuumissa paikoissa.”.
Naton johtava maa on USA ja se tappeluttaa yleensä muita. Jakaa aseita ja sanoo: Tapelkaa. Me sanellaan käskyt. Suomelle liittyminen olisi tietysti käsky antaa apua vastavuoroisesti kaikkialle maailmaan.
Natosopimuksessa jäsenmaat lupaavat auttaa toisiaan. Suomen jäsenyydessä on tietysti kyse myös erityisesti Baltiasta, jota puolustamaan Nato vaatii Pohjoismaiden kovimmat taistelujoukot, Suomen, Ruotsin ja Norjan.
Muualla maailmassa syynä olisi mikä mikin USA:n maailman poliisin rynnäkkö. ”Terrorisminvastaisuus” on ollut hyvä syy hyökätä mihin vain viime vuosina. Suomi siten pommittaisi muita maita kuten tässä äskettäin kävi Syyriassa monelle natomaalle.
Roistovaltiot. Venäjän ja USA:n lisäksi roistovaltioita ovat ainakin Kiina (uiguurit, Hong Kong, Taiwan), Turkki (kurdit). Lähi-idän ruutitynnyriä pitää käskyjensä alla Israel. Se on riistänyt palestiinalaisten maat ja alistanut ihmiset käytännössä Jeesuksen syntyaikaiselle tasolle. Pienempiä sapelinkalistelijoita ja kaulankatkojia ovat islamistit ja Afganistanin talebanit.
Venäjä ei todellakaan ole ainoa maailman roistovaltio, joka käy yleensä jollakin tekosyyllä sotia lähes kaikkia naapureitaan vastaan, sillä USA on sotinut koko olemassaolonsa aikana suurimman ajan.
Yhdysvallat syntyi vuonna 1776, se on 235 vuoden olemassaolonsa aikana 2011 vuoteen saakka käynyt sotaa yhteensä 214 vuotta. Presidentti Trumpin paluu maan johtoon olisi maailman rauhalle vakava takaisku.
Jos ei olla: luultavasti ja käytännössä kaikissa skenaarioissa Suomi, Ruotsi ja Naton jäsenmaa Norja olisivat uhattuina vain osana laajempaa Balttiaan kohdistuvaa konfliktia. Pohjoismaat tuskin olisivat erillisen hyökkäyksen kohteena, varsinkaan jos olemme Naton ulkopuolella.
Naton turvatakuut ymmärretään usein Yhdysvaltain lupaukseksi pelastaa hyökkäyksen kohteeksi joutunut maa.
Natosta huolimatta konfliktissa Venäjää vastaan joutuisimme puolustamaan rajojamme pääosin itse. Tästä asiantuntijat ovat hyvin yksimielisiä. Aiemmin Suomessa oli Ruotsin ja Sveitsin tavoin ajatus, että konfliktista voitaisiin pysyä kokonaan erossa.
Maailman kaksi suurinta roistovaltiota katsovat olevansa oikeutettuja järjestelemään itselleen mieluisia hallituksia itsenäisiin valtioihin, sodalla ja terrorismilla vaikka väkisin, jos ei bulvaaneita kuten Valkovenäjälle saada. Etupiiriajattelun luultiin jääneen Hitlerin aikaan. Näin ei kuitenkaan ole. Tämä kehitys on ollut nähtävissä ainakin siitä asti, kun Niinistöstä tuli presidentti. Tosin tämän suuntaista oli jo Ahtisaaren aikoina näkyvissä.
Suuri on kaipaus siihen aikaan, jolloin kaupankäynti ja rauhainen rinnakkain elo siunattiin Kekkosen ja Brežnevin poskisuudelmilla. Silloin luotiin nykyinen hyvinvointi-Suomen perusta. Työllä, kaupankäynnillä ja Kostamuksella. Vaikka kuinka tässä saa pysähtyneisyyden leiman ja rähmällään suomettuneen raadon olon, on se parempi kuin pommin ja ydinaseen repimä raato.
Karjalan mänty ja populismi: Suomen suurin riski liittyy Venäjän sotilasdoktriiniin. Luultavasti Venäjä käyttää taktisia ydinaseita, jos vastassa on ydinasein varustettu vihollinen ja se kokee valtion olemassaolon uhatuksi. Pakotteet tulee romahduttamaan Venäjän. Mikäli sota Ukrainassa menee puihin, on turhautuneen valtion johtajan käsi herkästi punaisella napilla. Tästä seuraisi puolestaan USA:n ja Naton vastaisku, ja siitä eskalaatio alkaisi, jolloin mikään valtio ei olisi turvassa.
Oikeistopopulismin nousu 2010-luvulla sekä Länsi-Euroopassa että Yhdysvalloissa on ollut vahvasti Putinin Venäjän tukema hanke. Trump Yhdysvalloissa, Le Pen Ranskassa tai Halla-aho Suomessa ovat kaikki olleet Venäjän tarvitsemia ”hyödyllisiä idiootteja”.
Valehtelu, vihapuhe, salaliittoteoriat ja ihmisoikeuksien halveksunta on tuotu Venäjältä länsimaihin pitkälti oikeistopopulismin avulla. Samoin käy nytkin, jos emme ole kohtuullisen yksimielisiä tulevasta puolustuksestamme.
Pohjois-Atlantin puolustusliitto Nato perustettiin sementoimaan länsiliittoutuneiden yhteistyö toisessa maailmansodassa. Vuonna 1949 kuuma sota oli jäähtymässä kylmäksi ja läntinen Eurooppa tukeutui Neuvostoliiton uhan edessä sotilaallisesti Yhdysvaltoihin.
Venäjän presidentti Vladimir Putin on kärjistyksineen oikeilla jäljillä: Nato on alusta saakka ollut suurelta osin Yhdysvaltojen johtama projekti.
Tästä seuraa yksi Suomen ulkopuolelle jättäytymisen hyvistä puolista. Moni eurooppalainen Nato-maa on laiminlyönyt omaa puolustustaan ja luottanut Yhdysvaltain armeijaan. Suomi on liittoutumattomana maana ylläpitänyt eurooppalaisittain suurta asevelvollisuusarmeijaa ja vahvaa kansallista puolustuskykyä. Tähän sopii muistutuksena edelleen hyvin pohdittavaksi Augustin Ehrensvärdin sanat jälkimaailmalle: ”Jälkimaailma, seiso täällä omalla pohjallasi äläkä luota vieraan apuun”.
Rauno Jääskeläinen
reservin sotamies ja sotakirjailija
Kommentointi on suljettu.