Keskiaikaiset kylätontit ovat lain suojaamia muinaisjäännöksiä, joiden merkitys on oivallettu vasta viime vuosikymmeninä. Vaikka ne ulospäin näyttäisivät kiviseltä hietaselänteeltä peltoaukean tai järven kyljessä, niihin kätkeytyy valtava määrä ihmisasutuksesta kertovia kerrostumia: niistä voi löytää merkkejä talojen pohjista, entisajan maanteistä, siemensedimenteistä, maahan pudonneista esineistä. Niistä voi löytyä kaivo tai kalmisto. Myös ihmisen seuralaiskasvit kasvavat usein kuivilla kedoilla, jotka ovat vanhoja kylätontteja.
Mutta tunnetaanko esimerkiksi Lempäälästä kaikki keskiaikaiset kylätontit? Ymmärretäänkö niiden historiallinen arvo? Onko tieto kaikilla kunnan toimijoilla? Niitä ei nimittäin saisi lähestyä kaivinkoneella. Ja jos kuitenkin on pakko, on syytä varautua pelastuskaivauksiin. Kaikeksi onneksi maakuntamuseo on kartoittanut keskiaikaiset kylätontit, ei kuitenkaan kaikkia. – Monet täkäläiset keskiaikaiset kylätontit ovat rautakautisia eli niillä on ikää toista tuhatta vuotta !
Mielestäni kunnan kannattaisi satsata näiden kylätonttien etsimiseen, tunnistamiseen ja tunnetuksi tekemiseen. Ne eivät ole rasite, vaan ylpeyden aihe. Ne tulevat ajan mittaan osaksi kunnan identiteettiä. Keinoja kylätonttien löytämiseksi ovat vanhoihin karttoihin perustuva inventointi, droonikuvaus, väärävärikuvaus lentokoneesta, kasvillisuusinventointi sekä koekaivaukset. Myös nimistöntutkimus auttaa löytämään kadonneita kyliä. Kun kylätontti on löydetty, olisi kaikkein parasta, että se aidattaisiin esimerkiksi lammaslaitumeksi ja sen kulmissa olisi kylätontista kertova kyltti.
Asutuksen keskellä sijainneet kylätontit ovat pääosin tuhoutuneet. Tarkoituksena ei ole estää ihmisten elämää ja tarpeellista rakentamista. Mahdollisten pelastuskaivausten kulut kuuluvat kunnalle, koska kunnan kehitys ilmenee rakentamisena.
Usein kylätonttia suojelee sen kyljessä olevan kalmiston eli hiiden olemassaolo. Samaan johtaa (toivottavasti) perinnebiotooppi –kirjaus. Ihmisten muistissa kulkevilla tarinoilla on sama vaikutus. Aimalan kirkon tutkimukset näkynevät siinä, että koko muinaisen Aimalan kylän tontti osataan varjella.
Jotkut keskiaikaiset kylät ovat kadonneet. Sellainen on esimerkiksi Kirjamola, jonka kylätontin on täytynyt sijaita Ahtialan ja Herralan välisellä harjanteella. Sitä ei taida tuntea edes maakuntamuseo? Tuohon kylään kuuluvia nimiä ovat Leikari, Kehro ja Monto, samaten kuin Kirjamolan korpi Sääksjärvellä. Kylä on kuitenkin tuhoutunut tai sen suvut muuttaneet erämaille jo ennen Kustaa Vaasan aikaa. Jossakin Innilän kartanon seutuvilla on ollut kadonnut Innilän ryhmäkylä. Vatsoilan muinaiskylän kylätontti on hyvin tiedossa: Ahtialanjärven pienelle lintutornille vievän reitin alussa. Hulauden suunnalla täytyy olla useampia kuin yksi kylätontti. Ja missä mahtaa olla Leveentaka, josta eräalueiden dokumentit todistavat?
Myös yksinäistalo saattoi olla alun perin ollut muinainen kylä. Esimerkiksi Hietaniemen Herrainsaari ja Lopen kartanon puisto ovat kylätontin kaltaisia muinaismuistoja. Ja kalmistojen perusteella Vesilahteen kuuluneen Säijän Säijoen alajuoksulla on ollut vahva ryhmäkylä. Täytyy muistaa, että kylien ympäristö on muinoin ollut kilometrikaupalla puutonta karjanlaidunta. Kylät ovat olleet keskellä avointa maisemaa.
Juha Kuisma
Kirjoittaja on lempääläinen tietokirjailija
