Maikki Hämäläinen-Ylikahri esitti jokin aika sitten järkeenkäyvän ehdotuksen, millä voitaisiin helpottaa vanhustenhoidon kroonista hoitajapulaa. Joka tilanteeseen ei tarvita koulutettua väkeä, vaan monta asiaa voisi hoitaa yhtä hyvin joku muu. Mielipidekirjoitus on saanut laajaa kannatusta, mm. Aamulehdessä on julkaistu sitä tukevia kannanottoja. Joku laajensi asiaa myös varhaiskasvatuksen puolelle. Lastenhoidossakin on tehtäviä, joissa apua voisi olla tolkun ihmisistä, vaikka heillä ei olisikaan muodollista pätevyyttä. Näillä järkevillä ehdotuksilla ei kuitenkaan ole mitään mahdollisuutta mennä läpi, koska hoitajien yhdistykset eivät niitä hyväksy. Olisi ennenkuulumatonta, että vanhusta voisi ulkoiluttaa sellainen, jolla ei ole lähihoitajan pätevyyttä. Toki sairaalasta lähetetään usein vanhus takaisin kotiin, jossa hänet ottaa hoitoonsa melkein yhtä huonokuntoinen puoliso, eikä tällä yleensä ole edes muodollista pätevyyttä.
Joka tapauksessa pian tarvitaan luovia ratkaisuja hoitajapulaan. Sekä Tehy että Super yrittävät parhaillaan ajaa läpi vaatimustaan viiden vuoden palkkaohjelmasta. Se on todettu monelta taholta liian kalliiksi ja muut kunta-alan työmarkkinajärjestöt ovatkin tyytymässä paljon pienempiin korotuksiin. Tarkkailijan mielenkiinto kohdistuu siihen, millä hoitajajärjestöt perustelevat suuria korotusvaatimuksia. He eivät puhu niinkään itselleen tulevista palkankorotuksista, vaan siitä, että tällä tavalla ratkaistaan vakava hoitajapula. Se kuulostaa paljon paremmalta, ollaan ratkaisemassa valtakunnallista ongelmaa eikä vain juosta omien palkankorotusten perässä.
Voi olla, että vaadituilla korotuksilla olisi jotain myönteistä vaikutusta alalla pysymiseen, mutta ei sillä hoitajapulaa ratkaista. Kyse on vain neuvottelutaktiikasta. Kyllä palkkaa enemmän työviihtyvyyteen vaikuttavat esimerkiksi johtamiskulttuuri ja työolot yleisemmin. Ja se, että hoitajat voisivat keskittyä niihin tehtäviin, jotka vastaavat heidän ydinosaamistaan. Eikö silloin olisi hyvä saada jaettua kuormaa jopa vähemmän päteville ihmisille?
Siitä ollaan yhtä mieltä, että ongelma on suuri. Ikääntyneiden hoitoon tarvitaan 2030 mennessä 30.000 hoitajaa lisää. Kaikkiaan sote-alalle tarvitaan 200.000 uutta työntekijää vuoteen 2035 mennessä korvaamaan eläköityvät ja vastaamaan kasvavaan hoidontarpeeseen. Luvut ovat niin suuria, että pulma ei ratkea pelkästään palkankorotuksilla. Tarvitaan innovatiivisia ratkaisuja, ja kaikkien osapuolten tulemista ulos poteroistaan. Ei edellä mainittu avustavan väen palkkaaminenkaan riitä, eikä myöskään hoitajien haaliminen ulkomailta. Ne ovat hyvänä lisänä kokonaisratkaisussa, jonka pitää lähteä uudenlaisesta ajattelusta hoitajien töiden järjestämisessä. Hyvinvointialueiden toiminnan käynnistyminen voisi olla hyvä lähtölaukaus uuteen ajatteluun.
Töiden uudelleen järjestämisestä tuli mieleeni toinen asia, joka liittyy hyvinvointialueisiin. Kyselin joskus, milloin Lempäälän kunta miettii yleishallinnon resurssinsa uudelleen, kun puolet toiminnasta siirtyy hyvinvointialueille. Hiljaista on ollut.
Kirjoittaja toivoo luovia ratkaisuja
