Tampereen Komediateatteri esittää kesäkuun 9. päivästä lähtien uniikkia Komisario Koskinen -tarinaa kesäteatterissaan. Rikoskirjailija Seppo Jokinen ja dramaturgi-ohjaaja Panu Raipia ovat puskeneet pario vuotta tiivistä yhteistyötä, jonka hedelmänä on syntynyt ensi viikon torstaina maailmanensi-iltaan tuleva Komisario Koskinen ja pahanpuhujat -näytelmä. Miesten yhteistyö on sujunut niin hersyvästi, että he lupailevat jo jatkoa uutukaiselle Koskinen-jännärillensä.
Tapparan mies Mäkinen pasteeraa vatsa muristen mustamakkarakioskin nurkilla. Elsa Ojala haukkaa raitista ilmaa koiraansa ulkoiluttaen. Marjukka on pyöränsä kanssa liikkeellä. Myyjä ottaa paistokuumat verimakkarat haltuunsa ja valmistelee kipsansa vastaanottamaan päivän asiakkaat. Tammelantori elää tuiki tavallista aamupuhdetta. Kunnes harmonia ja arki rikkoutuvat, kun kaikkien torilla hyörivien ihmisten huomio ankkuroituu ruumiiseen.
Näytökseen uppoutunut dekkaristi Seppo Jokinen istuu hymynkare kasvoillaan kesäteatterin ensimmäisellä penkkirivillä. Kirjailijan olemuksesta säteilee hänen tyytyväisyys näkemäänsä. Näyttelijät Aku Sajakorpi, Saara Pohjoismäki, Satu Silén ja Iisa Lehtinen todistavat kukin roolityöskentelyllään, että he saavat Jokisen synnyttämät hahmot elämään.
Tuossa tuokiossa näyttämöllä ovat jo täydessä vauhdissa komisario Sakari Koskinen sekä rikosylikonstaapelit Ulla Lundelin, Risto Pekki ja Veli-Pekka Simo.
– Tommi Raitolehto on olemukseltaan ja ilmaisultaan ilmetty Koskinen, hahmon isä, kirjailija Jokinen hykertelee tyytyväisenä.
Rikosylikonstaapeleina ovat Kaisa Hela, Jari Ahola sekä Tuukka Huttunen.
Jokinen on seurannut Komisario Koskinen ja pahanpuhujat -näytelmän läpiviennin lehdistötilaisuutta edeltävänä iltana. Hän kiittelee, että näyttelijät tekevät laatutyötä. Tarina istuu teatteriin. Esitys hohkaa joka taholta legendaarisen komisario Koskisen mysteeristä maailmaa.
– Toimii, Jokinen kuittaa.
Näytelmä ammentaa tamperelaisuudesta
Kirjailija Seppo Jokinen on raivannut tiensä 27:llä komisario Koskista kuvaavalla dekkarillaan maamme suosituimpien kertojien joukkoon. Mies taitaa jännityksen.
Terävä-älyinen ja luistavakynäinen Jokinen on jälleen yhtä kokemusta rikkaampi. Hän kirjoitti mittatilaustyönä Koskinen-tarinan Tampereen Komediateatterille. Dramaturgi-ohjaaja Panu Raipia puolestaan työsti uniikin kertomuksen näytelmäkäsikirjoitukseksi.
Yhteistyö kuljetti Jokisen ja Raipian matkalle, jolla kumppanukset ovat oppineet paljon toistensa leipälajeista. Käsikirjoitusta ja kohtauksia on jumpattu erinäisissä tapaamisissa, puhelinkeskusteluissa ja sähköpostiviestiketjuissa.
– Kuvailen tarkasti henkilöt, tapahtumat ja tapahtumapaikat tekstissäni. Raipia purki luonnehdinnat roolihenkilöiden habituksiin, heidän sanalliseen ja keholliseen ilmaisuunsa sekä kohtauksien esillepanoon, Jokinen kertoo.
Jokinen ja Raipia ovat munaskuitaan myöten tamperelaisia, Tampereen vankkumattomia airueita.
– Maailmanensi-iltaan tuleva Koskinen-näytelmä on selkeästi ja tarkoituksellisesti Tampere-keskeinen, Raipia paljastaa.
Jokisen mielestä Tampereelle tunnusomaiset asiat, ilmiöt ja piirteet ovat kattavasti suomalaisten tiedossa, joten ne eivät vaikeuta juonen seuraamista, eivätkä karsi katsojakuntaa.
Syntyperäisenä tamperelaisena Jokinen sanoo, että hänen on luontevaa yhtyä kultaleijona Harri Säterin lausahdukseen ”Rakas kotikaupunkini Tampere”. Jokisen mielestä tamperelaisuus on elämäntapa, se on arjen asioita jokaisessa päivässä.
– On mielenkiintoista seurata, lähtevätkö komisario Koskisen fanit liikkeelle, ja miehittävätkö he katsomon, painosten kuningas pohtii.
Jokinen paljastaa, että Komisario Koskinen ja pahanpuhujat -näytelmässä piipahdetaan Savon sydämessä, kalakukkojen Kuopiossa.
– Tämä kohtaus on suunniteltu siten, että tapahtuman kaupunki voi olla esimerkiksi Lahti, Kotka tai Turku. Riippuen siitä, missä näytelmää esitetään.
Itsenäinen teos näytelmää varten
Komisario Koskinen ja pahanpuhujat on itsenäinen teos. Se ei ilmesty kansissa kirjakauppojen hyllyille.
Seppo Jokinen on tykästynyt uudenlaiseen työskentelymoodiin. Hän sanoo olevansa valmis tarttumaan jatko-osaan, jos sille ilmenee tilaus ja tarve.
– Näytelmää varten tekemäni romani syntyi hyvin nopeasti; sen sisältö ja sanoma olivat jollakin tavalla valmiina päässäni, Jokinen kertoo.
Jokinen on kohdannut näytelmäprosessin aikana monia myönteisiä yllätyksiä. Hänen mielestään koko hanke sai rivakasti tuulta purjeisiinsa, ja asiat etenivät kuin Meksikon pikajuna.
– Yksityiskohtien hionnat olivat palkitsevia. Se tunne oli palkitseva, kun kirjan henkilöt heräsivät elämään, kuoriutuivat tekstistä tunnistettaviksi hahmoiksi, Jokinen kertoo.
Rikoskirjailija tietää, että suuri yleisö janoaa tietoa esimerkiksi henkirikosten syistä ja seurauksista, siitä, miten koko tapahtumaketjut ovat edenneet.
– Uskon, että niin dekkareiden lukijat kuin jännitysnäytelmien katsojat haluavat nähdä maailmaan, jossa rikokset tapahtuvat. Samalla tavalla suuren mielenkiinnon kohteena on poliisin työ, tässä tapauksessa komisario Koskisen arki. Ihmiset pääsevät kurkistamaan tuntemattomalle alueelle, Jokinen miettii.
– Realismiahan on, että pahaa voi tapahtua milloin vaan ja missä vaan. Tämä nostattaa mieleen ajatuksen väkivaltaisesta kuolemasta. Kirjan lukeminen tai teatteriesityksen seuraaminen tarjoavat turvallisen paikan rikoksen läpielämiselle, Jokinen sanoo.
Jokinen korostaa henkirikoksen peruuttamattomuutta. Henkensä menettänyt ei voi palata elävien joukkoon.
– Talousrikoksen voi sovittaa. Ympäristörikoksen pystyy korjaamaan, Jokinen lisää.
MATTI PULKKINEN