Vesilahden Narvan kylä on vanha kylä, kuulu Narvan markkinoistaan. Nyt vuonna 2022 voitiin taas pitää suosittuja markkinoita. On edelleen toimelias kylä. Nyt kylään rakennetaan käteviä minitaloja nykyisille sinkkuihmisille.
Nykyään kylän nimi on Narva. Mutta kylästä 8 km sisämaahan, länteen on Naarvajärvi ja sieltä virtaa Naarvajärvenoja. Nimeä on sii kirjoitettu sekä lyhyellä -a-:lla että pitkällä -aa-:lla.
Jo v. 1537 mainittiin asukas Jöns Narfwast. Sitten nimi on kirjoitettu Naruaby v. 1540, Naarva v. 1894 ja sitten nykymuoto Narva v. 1950.
Mutta mistä Narva sai nimensä? Ja mistä saivat sukunimen Narva nyt ne 76 suomalaista, joilla on sukunimi Narva ja 25 sukunimeä Narvi kantavat asukkaat? Ja 23 asukasta, joilla on sukunimi Narvanto?
Tätä eivät Suomen kielentutkijat osaa selittää.
Ainakin 10 etevintä historian, kielten tutkijaa on yrittänyt selittää Vesilahden Narvan, Ilomantsin Naarvan kylän ja Raumaan liitetyn Lapin pitäjän Narvijärven ja muiden Narva- ja Narvo-nimien alkuperiä. Eivät kuitenkaan ole sitten osanneet selittää nimien alkuperää.
Itä-Suomen Yliopiston suomenkielen professorina toiminut Alpo Räisänen tutki Ilomantsin Naarvan kylän nimeä. Mutta joutui sitten toivottomana tunnustamaan: ’Naarva, Narva, Narvi-paikannimiä on paljon sekä Itä- että Länsi-Suomessa eikä niiden alkuperä ole yksiselitteisen selvä’.
Kuten selitän perustelluilla, lopullisilla selityksilläni niin monet kielentutkijoille liian vaikeat paikannimet, niin selitän nyt tässä tarkkaan, mistä Vesilahden Narva ja nuo kaikki muut paikat saivat nuo erikoiset nimensä. Ainoana Suomessa osaan selittää nämä selittämättöminä pidetyt paikannimet.
Jo pronssikaudella ja sitten rautakaudella Kokemäenjoen vesistön alueella asui saamelaisten ja suomalaisten rinnalla aika laajalla alueella merkittävä määrä skandinaaviasukkaita; ruotsinkieltään puhuen.
Kun he rautakaudella liikkuivat eränkäynnissä Naarvajärvellä siihen virtaavilla lammilla metsästämässä runsasta, patojaan rakentavaa majavakantaa, he katsoivat, että järven rantamaat olivat kovin kallioisia, karuja maita. Niitä ei voinut kasketa eikä järven maastoja voinut asuttaa.
Tuollaisia karuja maita he sanoivat ruotsinsa sanalla snarv. Svenska Akademiens Ordbok esittää tuon sanan tarkoittavan ’karua, kovaa, ilkeämielistä’ jne. Tuota ruotsin sanaa snarv ei ole aivan sellaisena ruotsinkielisillä seuduillamme maastopaikkojen nimissä.
Narvan kylä ei kokonaan ole karuja maita, kun kylällä on hyviä peltomaitakin. Mutta kun tuo metsästysalue Snarv sai nimensä ensin, samoin sen laskujokikin, niin sitten asutuksen tullessa jokisuulle kylä sai aivan saman nimen.
Miksi sitten kielentutkijat eivät esittää nimen Naarva, Narva ruotsinkielistä alkuperää?
Syitä tähän näen useita. Ensinnäkin suomenkieliset kielentutkijat on opetettu kielirasisteiksi. He ovat omaksuneet täysin väärän perusopin, että maassamme ei saa olla vanhoja ruotsinkielisiä paikannimiä.
Mutta niitä on. Niitä on jo ainakin 3.500 vuoden takaa.
Ja kun kielentutkijat eivät myöskään ymmärrä, että kun ruotsinkielisessä sanassa ja paikannimissä on kaksi sananalkuista konsonanttia kuten sanassa snarv on, niin suomenkieli pudottaa niistä aina toisen pois.
Ja siksi sana snarv on sitten paikannimenä Narva. Tai Naarva, kuten Ilomantsissa. Kun ruotsinkieliset ääntävät tuota sanaa snaarv. Ruotsinkielinen kirjuri vain ei saanut kirjoittaa nimeen ruotsinkielen sääntöjen mukaan kahta aa:ta, vaikka ne ääntyivät nimessä. Siksi Vesilahdella Narva,; yhdelläa:lla.
Näiltäkin osin on ovat kieliprofessorien opinnot jääneet aloittamatta. Heidän paikannimitutkimuksensa ei ole kielitiedettä, vaan on määrätietoista, jatkettua kielirasismia, ruotsalaisvastaisuutta.
Voin tiivistää tämän selitykseni: Vesilahden Narva on kylä, joka sai nimensä takamaittensa karuista metsästysmaista, jotka seudun rautakautisille, ruotsinkielisille asukkaille olivat karuja eli snarv.
Ilmari Kosonen
metsänhoitaja, matkailuopas
Sampo-akatemia Enonkoski
