Televisio tapaa kesäisin näyttää Allsång på Skansen -ohjelmaa. Siis Ruotsin tv:n tuottamaa yhteislaulua Tukholman kesäilloista. Tuota hyväntuulista ohjelmaa satunnaisesti seuratessa tuli taas mieleen, että onneksi meillä on sellainenkin naapurimaa kuin Ruotsi. Ei Norjassa ja Virossakaan mitään moitittavaa ole, mutta Ruotsin naapuruus on Suomelle pelkkää plussaa. Duuri parantaa mollivoittoisen suomalaisen kulttuurin elämänlaatua.
En ole koskaan ymmärtänyt sitä ruotsin kielen ja ruotsalaisten aggressiivista mollaamista, jota takavuosina vielä esiintyi. Psykologisen alemmuuden tunteen se ilmaisee, mutta muuta? Toki ymmärrän sen perustuneen sadan vuoden takaisen sääty-yhteiskunnan ja kielisorron muistumiin. Silloin yläluokka ja virkakoneisto puhui ruotsia ja ”ruotsalaisuudesta” tuli Suomessa symboli kansan kokemalle kaltoinkohtelulle. Toisaalta juuri ruotsalainen sivistyneistö (Snellman, Runeberg, Topelius jne.) loi fennomaanisen liikkeen, joka herätti suomalaisuuden ja johti parissa sukupolvessa maan itsenäistymiseen.
Tukholman pohjoispuolisessa Ruotsissa ja Suomessa vallitsevat suunnilleen samat elinolot. Tämä tosiseikka tuottaa lähestulkoon samat yhteiskunnalliset ratkaisut. Jo vuonojen Norjassa kaikkialla läsnä oleva meri johtaa hiukan toisiin painotuksiin. Suomi on saanut kovin monet uudistukset Ruotsista, siten että ruotsalaista lainsäädäntöä on käännetty suomeksi. Kun komitea sai tehtävän uudesta laista, oli sen ensimmäinen työ perehtyä siihen, mitä Ruotsissa oli asiasta säädetty.
Kun Suomen yhteiskunnalliselle kehitykselle tärkeä kuntalaki säädettiin 1865, oli se lähes sanatarkka käännös Ruotsin vastaavasta.
Suurin yhteiskunnallinen ero Ruotsin ja Suomen välillä on se, että Ruotsissa oli noin 425 ruukkia, kun taas Suomessa oli laskutavasta riippuen vain 13–15 ruukkia. Ruotsissa siis oli malmeja, Suomessa ei juurikaan. Paikallinen malminjalostus loi viereensä kartanon ja luokkayhteiskunnan. Se taas loi sukuyhteyksien kautta poliittisen asetelman, joka yhä vaikuttaa Ruotsissa. Suomen historiaa taas selittää vapaiden talonpoikien metsänomistus ja metsien käytön kulttuuri, joka on johtanut aidompaan yhteiskunnalliseen tasa-arvoon.
Ruotsissa rikkaus on kivirakennuksiin akkumuloituvaa vaurautta, Suomessa asuttiin 1960-luvulle asti puutaloissa ja oltiin tasaisesti köyhiä. Mutta molemmissa maissa oli itse luotujen sääntöjen koodi, joka salli yksilön menestymisen. Toisaalta meillä pätee ”kohtuus kaikessa” – ajatus ja Ruotsissa ”lagom”. Kaikella on rajansa.
On suuri etu, että Suomessa on historiallisesti ruotsia puhuva väestönosa. Käytännössä kaksikielisenä se välittää meille ajattelua muista pohjoismaista ja avioliittojen kautta tuottaa jonkinlaista hybridisuomalaisuutta. Tulokset näkyvät tieteessä, taiteessa, musiikissa, urheilussa.
Pohjoismaisten lippujen rivistö kertoo luterilaisen reformaation syvyysvaikutuksesta. En ole varma, kuinka tietoisia Suomen lipun luojat olivat ristilippujen symboliikasta, mutta joku vaistonvarainen totuus lipuissa ilmenee. – Kuten lukija huomaa, on yksi naapurimaa, josta tässä jutussa ei puhuta.
Juha Kuisma
Kirjoittaja on lempääläinen tietokirjailija
Lue myös:
