Suomessa kesälomia vietetään pääosin kesä-elokuun aikana. Heinäkuu on useimmille suomalaisille se himoittu kesälomakuukausi. Joidenkin on tyytyminen elokuuhun, jotkut siitä jopa tykkäävät.
Elokuussa lomaileva ei kaipaa lämpimiä uimavesiä saati valoisia öitä ja linnun laulua. Hän nauttii pimeistä öistä, nollaan putoavista lämpötiloista ja kosteasta ilmasta, jossa on tulevan syksyn haikuja.
Pystyyn kuihtuneet heinät, nuukahtaneet kesäkukat ja kellastuvat lehdet miellyttävät elokuussa lomailevaa.
Aikaa voi viettää ihan yksin, ilman työtovereiden, ystävien, lapsien ja usein myös puolison seuraa. Muut ovat töissä tai koulussa.
Elokuu on parasta aikaa niille, jotka viihtyvät puolityhjissä lomakylissä ja leirintäalueilla. Ei tarvitse kiirehtiä ostamaan lippuja kesäfestareille ja -tapahtumiin ja miettiä, missä, kenen kanssa ja miten viettää aikaa, kun voi olla parhaassa seurassa eli omassaan.
Kun elokuussa lomaileva liikkuu kylillä keskellä päivää huolettomissa lomavaatteissa, muut ihmettelevät, mitä hänelle on tapahtunut, onko hän saanut potkut, lopettanut yrityksensä, sairastunut vai miksi hän näyttää niin toimettomalta. Kaikilla muilla on suunta ja päämäärä, lomailijalla vain hajanainen ajatus, mitä seuraavaksi tekisi, minne menisi.
Jos on luonteeltaan introvertti, elokuu sopii hyvin lomailuun. Ekstrovertti taas joutuu puhumaan itsekseen tai huutelemaan korpeen. Molemmilla on kuun lopussa kuitenkin sama ajatus. Tulisipa seuraava kesä jo pian.
