Pyysin siskoani mukaan juttukeikalle pieneen tapahtumaan eräänä heinäkuisena päivänä. Ajomatkalla esittelin innoissani tamperelaiselle siskolleni Lempäälää.
Juttukeikan jälkeen hän naurahti, että minulla on tämän kesän jälkeen kaikkea turhaa nippelitietoa Lempäälästä, jolla en tee enää mitään. Kenties näin on, mutta en koe, että se olisi huono asia.
Koen, että aina on eduksi tietää itseään ympäröivistä alueista sekä maakunnasta, jossa elän.
Vaikka olenkin Tampereelta, olen iloinen siitä, että tiedän jatkossa Tampereen ulkopuolellakin tapahtuvan paljon – usein jopa enemmän kuin Tampereella.
Kolme kuukautta toimituksessa on kulunut hujauksessa. Nyt on minun aika jättää kesätoimittajan hommat täällä Lempäälän-Vesilahden Sanomissa, ja palata takaisin Tampereelle jatkamaan opintoja.
Olen kesän aikana päässyt vierailemaan monessa minulle uudessa paikassa – Myllyrannassa, Kuokkalan Museoraitilla, Vaihmalassa, Hakkarissa, Vesilahden kirkonkylässä, Koskenkylässä, Narvassa, Laukossa, Rämsöössä… Lista sen kuin jatkuisi.
Jokaisessa paikassa on ollut upeaa päästä käymään. On ollut hetkiä, kun olen miettinyt, että voinko tehdä tätä oikeasti työkseni? Sitä, että pääsen aistimaan ainutlaatuista tunnelmaa erilaisiin tapahtumiin ja tapaamaan ihmisiä, samalla kun voin nauttia kesäsäästä.
Ihanien kohtaamisten lisäksi olen tänä kesänä oppinut paljon. Tärkeän työkokemuksen lisäksi olen saanut vahvistusta ja itseluottamusta omaan tekemiseen. Olen myös oppinut itsestäni paljon, mutta jääköön ne opit minulle itselleni.
Syksy on muutosten aikaa, uuden alkua. Samalla se voi olla paluu vanhan ja turvallisen pariin.
Vaikka odotan jo paluuta opiskelijayhteisön ytimeen, jää minulle varmasti kaipuu Lempäälään ja Vesilahteen sekä rattoisiin kesäpäiviini täällä. Aion jatkossa liputtaa Tamperetta ympäröivien alueiden puolesta aina, kun on mahdollista.
Onneksi muistot jäävät kesästä mieleen ainoastaan positiivisena, ja paluun voi tehdä aina.
