Kanteleensoittoryhmät aloittavat taas Kuljussa ja Mattilassa

Outi Nieminen soittaa Pekka Lovikan hänelle henkilökohtaisesti rakentamalla kanteleella. Nieminen sai Suomen Kulttuurirahaston päärahastosta soitinapurahan, jonka lisäksi suku ja ystävät lahjoittivat 50-vuotislahjaksi kanteleen hinnan loppuosan. Uudet kanteleryhmät aloittavat Pirkan opistossa ensi viikolla. Koronan myötä monet lopettivat soittamisen, mutta nyt rajoitusten poistuttua ryhmiä lähdetään taas vetämään uudella innolla. Kuva: Annika Pusa

 

− Kun aloitin, minulla ei ollut yhtäkään kanteleensoittokaveria. Nyt, lähes neljännesvuosisata myöhemmin, soittokavereita on kymmeniä.

Muusikko Outi Nieminen on opettanut kanteleensoittoa Lempäälässä vuodesta 1999. Opetustyöstä ja musiikista nauttiva Nieminen veti samaan aikaan monia eri kanteleensoittoryhmiä, ja pikkuhiljaa soittajien määrä kasvoi. Alusta alkaen Niemiselle on ollut tärkeää, että kanteleensoittoryhmissä vallitsee nollatoleranssi kiusaamista kohtaan ja toisaalta se, että jokainen soittaja huomioidaan tunneilla myös yksilöllisesti.

− Lähes aina tunneilta lähdetään nauraen ja tunneilla on iloinen tunnelma, Nieminen sanoo.

− Kun kevätlukukausi on lopuillaan, monet oppilaat sopivat keskenään, milloin he kesän opetustauon aikana kokoontuvat toistensa koteihin soittelemaan.

 

Nyt syyskuussa Pirkan opistossa alkaville tunneille ovat tervetulleita kaikki, jotka ovat soittamisesta kiinnostuneita. 5- ja 11-kieliset kanteleet kokoontuvat Kuljun koululla, isot kanteleet Mattilassa.

− Mukaan mahtuvat ihan kaikki, vanhin oppilaani on tällä hetkellä reilusti päälle seitsemänkymmentä, nuorin viisivuotias. Soittotuntien lisäksi meillä on Lempäälän Helkanuorissa kolme bändiä, joiden mukana pääsee esiintymään ja harjoittelemaan aivan tietynlaisia asioita. Esimerkiksi pitkään soittaneiden isojen kanteleiden ryhmässä harjoitellaan tänä syksynä muun muassa elokuvamusiikkia.

 

Nieminen on asunut Lempäälässä pitkälti yli 20 vuotta ja viihtyy erinomaisesti.

− Täällä on hyvä olla ja tehdä kulttuurityötä. Perustin Lempäälän Helkanuoret kymmenen vuotta sitten. Siinä on soittajia kahdeksalta eri paikkakunnalta. Toiminta on virkeää, olemme muun muassa järjestäneet soittoleirejä mahdollisimman edullisesti. Tätä ei tehdä rahan, vaan musiikin vuoksi. Kantele on vuosien työn myötä juurtunut Lempäälään pysyvästi.

Niemisellä on ollut pitkälti yli 1 000 oppilasta vuosien aikana. Korona-aikaan monet lapsista lopettivat kanteleensoiton, mutta ne jotka jäivät, ovat olleet sitäkin aktiivisempia.

− Tänä syksynä ryhmät lähtevät toimimaan puhtaasti näiden ihmisten ansiosta, jotka koronasta huolimatta jatkoivat. Muutenkin harrastajien määrä aaltoilee. Välillä on jouduttu antamaan tekohengitystä, sitten on taas tullut oikea soittoboomi.

−Koronan myötä etänä opettamisesta tuli rutiinia, mikä on helpottanut muilla paikkakunnilla asuvien soittoharrastusta. Nykyään voi käydä soittotunneilla vaikka toiselta puolelta maapalloa. Yksi oppilaistani asuu Costa Ricassa.

− Lisäksi pystyn kännykällä lähettämään videokuvamateriaalia, jonka avulla oppilaiden on helppo opetella vaikkapa sormitekniikkaa.

 

Uusille paikkakuntalaisille kanteleensoiton aloittaminen on Niemisen mukaan hyvä tapa tutustua uusiin ihmisiin ja saada ystäviä. Samalla tavalla poismuuttaville uusien kavereiden saaminen on helpompaa, kun voi mennä mukaan uuden paikkakunnan kanteleryhmiin. Kerran hankittu soittotaito palautuu nopeasti tauonkin jälkeen ja kulkee koko elämän ajan mukana.

− Lisäksi tämä on matalan kynnyksen harrastus, jossa harrastaminen ei maksa miljoonia.

 

Annika Pusa