Taksiuudistus – aivan väärä sanakin – ei todellakaan mennyt putkeen. Siitä kaksi tuoretta esimerkkiä Helsingistä. Pasilan asemalta oli tarkoitus ajaa vajaan kolmen kilometrin matka taksilla. Minulla oli kerrankin hiukan ylimääräistä aikaa ja pyöriskelin taksien keskellä. Nuori kuljettaja tuli kysymään, mihin halusin mennä. Kerroin kohteen, jonne hän tarjoutui viemään minut 25 eurolla. Sanoin, että se on liikaa, sillä yleensä hinta on ollut 10 euron tienoilla. ”Kukaan ei lähde alle 20 eurolla”, hän vastasi tylysti. Kiertelin kuitenkin vielä ja sain kyydin 12 eurolla.
Viikko sitten minulla oli Helsingin rautatieasemalla kiire ja lisäksi satoi, joten otin ensimmäisen taksin runsaan kilometrin matkalle. Taksi ei löytänyt perille, vaikka näytin, missä kohde oli. Hän sanoi, että pitää kiertää pari korttelia ympäri, niin sitten ollaan perillä. Ei oltu perillä ja kyyti maksoi 25 euroa eli saman verran kuin Kuljusta Lempäälän asemalle. Kielitaidossa ja kohteliaisuudessakin oli toivomisen varaa.
Koska maalaispojalle käy usein näin Helsingissä, miten pitää menetellä? Hintatiedoista taksien kyljessä ei ole apua, sillä ei niitä ehdi vertailemaan. Pitääkö todella kierrellä taksiviidakossa kysellen jokaiselta kuskilta, millä hinnalla kuljetat siihen ja siihen osoitteeseen?
Onneksi täällä Lempäälässä on toisenlainen meininki. Siitä kiitokset paikallisille takseille.
Markku Ojanen
