Kolumni: Kriisistä toiseen ja kolmanteen

Hannu Salonpää.

Tämänkertainen kolumnini on kieltämättä mollivoittoinen. En tunnustaudu kovin hyväksi ennustajaksi, mutta uumoilin kevättalvella 2020 LVS:n kolumnissani koronan hiipiessä keskuuteemme, että edessä on ehkä maailmanhistorian mullistavin aika. Hiljaisesti toivoin, että olisin monen muun tavoin vain ylireagoinut uhkakuviin.

Ennuste meni kutakuinkin maaliin. Kaikki tietävät – aivan Pihtiputaan mummosta lähtien – miten korona pisti koko globaalin maailman polvilleen. Koronasta ja sen muuttumisesta pandemiaksi on kirjoitettu ja puhuttu parin vuoden ajan niin paljon, että sen hehkuttaminen liiemmälti on tässä enää turhaa.

Myös koronan jälkipyykkiä on pesty kohtalaisen paljon. Koronan tuoma inhimillisten kärsimysten määrä hakee vertaistaan. Taloudelliset menetykset ja panostukset taudin voittamiseksi ovat mittavat ja erilaiset seurannaisvaikutukset ulottuvat vuosien, jopa vuosikymmenien päähän. Monet asiantuntijat arvioivat, että korona merkkaa tavalla tai toisella pysyvät jäljet ihmiskuntaan.

Tällä hetkellä näyttää siltä, että tauti nostaa uudelleen päätään. Viranomaiset ja päättäjät ovat kuitenkin kaikessa hiljaisuudessa nostamassa kädet pystyyn koronan edessä. Virallinen linjaus jo on: ”Korona on tullut jäädäkseen ja se on nähtävä osaksi kansantautejamme?”

Julkisesti ei missään uskalleta kertoa, että tänä vuonna pahimpina kuukausina tauti on vaatinut Suomessa jopa 300 kuolonuhria. Yhteensä ihmishenkiä on menetetty reippaasti yli 6 000. Heistä valtaosa on ollut vanhuksia. On kysytty ja aivan aiheesta, ajattelevatko viranomaiset, että kuolisivathan ne vanhukset kohta muutenkin. Kannattaa silti muistaa mitä sanottiin keväällä 2020, kun korona vaati Suomessa ensimmäisen uhrinsa. Taisi olla itse presidentti, joka esitti yleisen suruvalittelun ja totesi, että jokainen uhri on liikaa.

Mutta mitä vielä, kun koronan uhka hieman hellitti, tuli uusi kriisi: Venäjä aloitti brutaalin sodan Ukrainassa. Sodan seuraukset ovat ulottuneet laajasti myös Suomeen. Kauppa on osin pysähtynyt ja moni yritys vetäytynyt Venäjältä. Eurooppa on ajautunut kaasun ja sähkön osalta ennennäkemättömään kriisiin, joka kurittaa paitsi yksittäisiä kansalaisia myös taloutta laajassa mitassa. Energiamarkkinat ovat tällä hetkellä vahvassa murroksessa. Tilanteeseen ovat vaikuttaneet monet asiat, kuten Ukrainan sota ja teollisen tuotannon elpyminen koronapandemian jälkeen.

Sodan synkin varjo on kuitenkin langennut Ukrainan kansan ylle. Sodan jaloista pakeneminen, kotinsa ja työnsä jättäminen, omaisuuden menettäminen ovat asioita, joihin ulkopuolisen on mahdotonta samaistua. Onneksi ukrainalaisten auttaminen on koettu yhteiseksi asiaksi.

 

Hannu Salonpää