Olen ollut liikunta-alan yrittäjänä yli kolmekymmentä vuotta. Päätöstäni ryhtyä yksinyrittäjäksi en ole hetkeäkään katunut. Aloittaessani en tiennyt, mitä kaikkea yritykseni toimintaan jumpan ohjauksen lisäksi kuuluu. Mottonani oli: innostunut onnistuu.
Isoin plussa työssäni on ehdottomasti vapaus. Voin päättää omat työaikani ja lomani itse. Päätän, mihin suuntaan yritystäni haluan viedä, ja mitä omaa osaamistani haluan kehittää. Suuri plussa on ehdottomasti kivojen ihmisten tapaaminen. Asiakkaani suhtautuvat positiivisesti liikuntaan ja omaan hyvinvointiinsa. Työni on monipuolista ja vaihtelevaa.
Liikunta-ala kehittyy jatkuvasti ja se vaatii ohjaajalta jatkuvaa kehittymistä. Työ vaatii useita taitoja, muun muassa ihmistuntemusta.
Lisäksi vaaditaan markkinointi-, yhteistyö-, verkostoitumistaitoja, kykyä itsenäiseen työskentelyyn, joustoa ja taitoa jatkuvaan muutokseen. On oltava myös itse hyvässä fyysisessä ja henkisessä kunnossa.
Teen töitä usein iltaisin ja viikonloppuisin, tämä vaatii sopeutumista epäsäännöllisiin aikatauluihin. Tapaan tunneillani useita ihmisiä, silti työni on aika yksinäistä. Tunnustan kaipaavani silloin tällöin kollegoita, joiden kanssa voisi vaihtaa ja jakaa omia ideoita ja ajatuksia.
Yrittäjyys on minulle elämäntapa, se on vaatinut sitkeyttä ja periksiantamattomuutta. Työni on kivaa ja hermoja raastavaa – molempia samaan aikaan. Olen kuitenkin vahvasti plussan puolella. Ilokseni voin todeta, että työni on sellaista, ettei se aina edes tunnu työltä, vaan se auttaa minua ja asiakkaitani jaksamaan paremmin.
Korona-aika pakotti minut ajattelemaan asioita uudella tavalla. Hiljaisemman ajan hyödynsin lepäämällä ja uusien asioiden opiskeluun. Jumpan ohjauksia en jättänyt, vaan ohjasin tunteja ulkona. Aktivoiduin myös toimittajan työssäni kirjoittamalla liikunta- ja muita juttuja lehtiin.
Korona-aikana hain tukia monelta suunnalta, mutta yhtään euroa en saanut. Pettymyksiä ja epävarmuutta täytyy vaan sietää.
Epävarmuus tuloista ja niiden määrittäminen onkin työni suurin miinus. Eläkettäkin kertyy todella vähän, koska korkeaa eläketurvaa ei ole varaa itselleen maksaa. Työtä ja vapaa-aikaa voi toisinaan olla vaikeaa erottaa toisistaan.
Kun tuntee omat vahvuudet ja kehittämiskohteet, pystyy pitämään huolta myös omasta hyvinvoinnistaan. Omat rajat omalle työlleen ja vapaa-ajalle tulee asettaa. Yrittäjän on syytä pysyä terveenä.
Yhdysvalloista leviää uusi ilmiö quiet quitting. Se tarkoittaa vastaliikettä työkeskeiselle kulttuurille, jossa elämä järjestetään työn ehdoilla. Ilmiö pyrkii muuttamaan asennetta. Työ ei ole enää koko elämä, vaan väline muiden asioiden toteuttamiseen.
Minäkin olen alkanut järjestämään itselleni myös omaa aikaa, hengähdystauon kaikesta tekemisestä. Käyn teattereissa ja taidenäyttelyissä.
Yrittäjälle on luksusta, kun kelloa ei tarvitse laittaa herättämään sunnuntaiaamuisin kukonlaulun aikaan. Pyrin siihen, että palaudun myös työviikolla ja työpäivän aikana.
Aina ei ole mahdollista viettää viikon lomaa, mutta lepohetki äänikirjan parissa virkistää jo kummasti.
Anne Sällylä
