Lempäälän Vasemmiston valtuustoryhmä jätti kesäkuussa valtuustoaloitteen köyhyystyöryhmän perustamisesta ja köyhyysohjelman laatimisesta Lempäälän kunnassa. Aloitteen allekirjoitti yhteensä 26 valtuutettua. Tuntuu hyvältä nähdä, että meiltä löytyy tahtoa köyhyyden hoitoon, ja haluamme yhdessä kantaa vastuuta tästä moniulotteisesta, yhteiskunnallisesti merkittävästä ongelmasta.
Suomessa köyhyydellä tarkoitetaan huono-osaisuutta verrattuna muun väestön elintasoon, ja Suomen köyhyysraportin 2020 mukaan kotitalous on köyhä, jos sen nettotulot ovat alle 60 prosenttia väestön keskimääräisestä tulotasosta. Pienituloisuuden raja oli 2018 yhden hengen taloudelle noin 1 250 euroa kuukaudessa. Köyhyyden mittaamiseksi arvioidaan myös ihmisen omaa kokemusta siitä, riittävätkö hänen tulonsa siihen mitä hän minimissään elääkseen tarvitsee.
Köyhyys yhteiskunnallisena ilmiönä näyttäytyy myös valinnanmahdollisuuksien puuttumisena. Se kytkeytyy huono-osaisuuteen ja eriarvoisuuteen, sekä johtaa helpommin syrjäytymiseen ja fyysiseen ja henkiseen huonovointisuuteen. Köyhyys koskettaa yhä useampaa meistä, ja etenkin lapsiperheköyhyys herättää suurta huolta.
Lempäälässä tehdään toimia jo nyt, joilla pyritään tukemaan kaikkien kuntalaisten hyvinvointia, edistämään yhdenvertaisuutta ja ehkäisemään syrjäytymiseen johtavia ongelmia. Hyvinvointisuunnitelmaan kirjatut toimet ovat hyviä, ja niitä toteutetaan eri palvelualueilla osana hyvinvoinnin edistämistä. Mielestäni tämä ei kuitenkaan riitä vaan köyhyystyöhön olisi tärkeää saada yksi, tähän asiaan keskittyvä ryhmä.
Tampereella on otettu vuonna 2015 käyttöön erillinen köyhyystyöryhmä sekä köyhyysohjelma, jonka myötä köyhyyden lieventämiseen tähtääviä toimia suunnitellaan keskitetysti jokaista puoluetta edustavan työryhmän kesken.
Koen, että tavoitteellinen ja aidosti vaikuttava köyhyystyö tarvitsee oman, tähän keskittyneen ryhmän pohtimaan keinoja ja tuomaan niitä yhteiseen käsittelyyn. Koen myös, että tässä maailmantilanteessa olisi äärimmäisen tärkeää osoittaa, että köyhyyden merkitys köyhyydestä kärsivän ihmisen kannalta ymmärretään ja aidosti halutaan etsiä ja löytää keinoja, joilla voisimme omassa kunnassa auttaa köyhyydestä kärsiviä. Se on yhteiskuntavastuuta, ja toivon, että tämä osa vastuustamme kannetaan.
Köyhyyttä emme saa ehkä koskaan poistettua, mutta meillä on varmasti keinoja, joilla saamme sitä paikallisella tasolla lievennettyä. Vähintä mitä voimme tehdä, on välittää.
Minusta on harmillista, että valtuustossa ei vielä päätetty työryhmää perustaa, mutta sivistyslautakunnan aloitteeseen antaman vastauksen mukaan asiaan palataan vuoden 2023 aikana, ja tilannetta seurataan suhteessa hyvinvointisuunnitelmaan kirjattuihin toimiin. Tästä on tärkeää pitää kiinni.
Hanna Kairimo
Kunnanvaltuutettu, SDP
