Muistokirjoitus: Taidemaalari Veli Seppä

Veli teki suuren vaikutuksen, kun tapasimme kuusi vuotta sitten. Surin kuollutta koiraani ja Veli lupasi maalata taulun rakkaasta lemmikistä. Siitä alkoi ystävyys, joka kantoi Velin loppusuoralle saakka. En tuntenut Velin historiaa, enkä vaiheita. Näin vain äärimmäisen ystävällisen, herkän ja erityisen lahjakkaan ihmisen. Ei ollut aihetta, josta Veli ei olisi pystynyt taulua maalaamaan. Parhaimmillaan hän oli kuvatessaan luontoa, eläimiä sekä suomalaista maisemaa.

Veli maalasi paljon henkilökuvia ja niissä näkyy silmän ja käden yhteistyö parhaimmillaan. Hän uskalsi soveltaa näkemäänsä. Se teki hänestä monipuolisen kuvantekijän. Veli kutsui itseään vaatimattomasti kuvantekijäksi.

Velin viimeinen taidenäyttely pidettiin syyskuun alussa Lempäälän Himminkodossa. Aiheena oli Luonto ja se oli osa valtakunnallista vanhustenviikon teemaa #yhdessä luontoon#. Taiteilija itsekin vieraili näyttelyssä kotisairaalasta käsin.

Aiheina kevät ja Lappi olivat Velille rakkaita.

Velillä oli mainio huumorintaju ja ikuinen uteliaisuus elämää kohtaan. Hän ei luopunut toivosta sairauden edetessä ja vielä viikkoa ennen kuolemaansa hän maalasi loppuun viimeiseksi jääneen teoksen laivoista. Velin sisukkuus ja halu elää, kannatteli meitä muitakin väistämättömän edessä.

Veli Seppä oli puoliso, isä, isoisä, veli ja ystävä. Suuri persoona on laskenut siveltimen viimeistä kertaa. Ikävä on suuri.

 

Veli Sepän ystävä
Lee Jung, lähihoitaja, Ikävalmentaja
Lempäälä