Tarina yli sadan vuoden takaa kertoo uuden kylätien vastaanottotarkastuksesta. Herrojen mukana oli pitäjän nimismies, joka oli jostain syystä pahalla päällä. Vallesmanni potkaisee tien pinnasta koholla olevaa kiveä ja ärähtää: – Tämä tie on huonosti tehty. Tuokin kivi on tiellä, viekää se helvettiin.
Mihin kylän nestori vastaa: – Arvaiskohan sitä sinne viedä. Se olis varmaan sielläkin nimismiehen tiellä.
Nimismies suuttuu entisestään ja ärisee, että koko tie on jätetty liian kapeaksi. Mihin sama kylänviisas vastaa: – Mutta pituutta on riittävästi!
Tämä juttu olkoot aasinsilta ilmastonmuutoksen torjuntapolitiikkaan. Se on tie, joka on pitkä ja kivinen ja johtaa helvettiin. Ja sitä tietä kestää seuraavat sata vuotta.
Maailman Ilmatieteen järjestön WMO:n pääsihteeri Petteri Taalas on moneen kertaan todennut, että Suomen ilmastokeskustelussa keskitytään aivan liikaa nieluihin, kun todellinen ongelma on fossiilisten polttoaineiden käytössä. Tätä kuvastaa se, että kun kevään ennakkotieto maankäyttösektorin muuttumisesta v. 2021 hiiltä sitovasta nielusta nettopäästölähteeksi tuli julkisuuteen, haastoi muuan järjestö jo syksyllä valtiovallan oikeuteen tehottomasta ilmastopolitiikasta. Siis pelkän ennakkotiedon perusteella.
Julkisuuteen haluttiin pitkin kesää antaa vaikutelma, että syynä olisi se, että metsiä olisi hakattu liikaa. Ja että nielujen lisäämiseksi tulisi hakkuita ja puunkäyttöä rajoittaa.
Joulukuussa 2022 saimme tarkistettuja tietoja. Luvut olivat hiukan maltillisempia, mutta asetelma oli edelleen sama. Maankäyttösektori on yhä päästöjen lähde. Mutta asian tärkein fakta jäi sivulauseeseen. Hiilensidonnan teknisiä tietoja oli korjattu. Tilastoinnin lähtötietoja tulee korjata uusimman tutkimuksen mukaisiksi, mutta hiilitasekäyrään tulee vuodelle 2021 kirjata tilastoinnin muutos. Taannehtivasti ei pidä ryhtyä kirjoittamaan koko mennyttä ilmastohistoriaa uusiksi.
Syyt siihen, miksi maankäyttösektori uusimman tilaston mukaan on päästölähde, tulisi todeta selvemmin. Yksi tekijä on turvemaiden päästöjen arviointi aiempaa korkeammiksi. Tämä on tulos, josta ainakin itse haluaisin lisää tietoja. Toinen laajalti tiedossa oleva muutos on paikallistettavissa Pohjois-Suomen yli 40-vuotiaisiin mäntymetsiin, jotka eivät mittausten mukaan kasva yhtä iloisesti kuin nuorempina. Kolmas syy on puuston kasvun vuosittainen vaihtelu, joka on otaksuttua suurempaa. Neljäs syy on hakkuutaso, johon vaikuttaa kansainvälinen kysyntä sekä se, että Venäjän hyökättyä Ukrainaan Suomi ei enää tuo raakapuuta Venäjältä. Parhaimmiltaan sieltä tuotiin kymmenesosa kaikesta Suomessa käytetystä puusta.
Pari perustietoa. Metsien maaperään sitoutuu pysyvästi kolmasosa metsän sitomasta hiilestä. Puuvarain määrä on kaksinkertaistunut viimeisen sadan vuoden aikana. Syitä on kaksi: järkiperäinen metsänhoito ja tämä ilmaston lämpeneminen s.o. kasvukauden piteneminen. Kolmas kiinnostava seikka on se, että emme vielä tiedä tarpeeksi vesistöjen pohjasedimenttien hiilensidonnasta. – Olennaisinta kuitenkin on, että ilmastonmuutos aiheutuu fossiilisten polttoaineiden käytöstä.
Juha Kuisma
Kirjoittaja on lempääläinen tietokirjailija
