Viisas, omistajaansa tavattoman kiintynyt ja vielä suloisen näköinen. Sellainen on 10-vuotias australiankarjakoira Kita, joka kuuluu Pirkanmaan Pelastuskoiriin. Kitan omistaja, vesilahtelainen Tiia Tiainen kertoo, että Kitaa on treenattu pelastuskoiraksi kahdeksanviikkoisesta pennusta alkaen.
Koiran kouluttaminen pelastustehtäviin ei käy nopeasti. Ensin harjoitellaan käyttäytymiskokeeseen ja suoritetaan niin sanottu BH-koe, sitten tehdään niin sanottu PEKO-T -niminen koe, jossa on hallinta-, jälki- ja hakuosuus erikseen. Kolmantena suoritetaan VIRTA-tarkastus, jossa simuloidaan oikeaa etsintää ja jossa on paikalla virallinen VIRTA-tarkastaja ja poliisi. Suoritettuaan tarkastuksen hyväksytysti koira ja sen ohjaaja voivat toimia oikeilla hälytyksillä.
– Kokeessa koiranomistajan pitää osata tehdä etsintäsuunnitelmaa ja toimia muutenkin oikealla tavalla.
Koiran taas pitää osata nostaa jälki, ajaa jälkeä, löytää kadonneet myös ilmavainuisesti ja ilmaista heidän löytymisensä.
– Kitan kanssa suoritimme kokeen silloin, kun Kita oli kuuden vanha. Eli nelisen vuotta olemme nyt olleet etsinnöillä mukana.
Tiainen on kuitenkin ollut mukana pelastuskoiraharrastuksessa jo vuodesta 2007. Silloin hänellä oli parivaljakkonaan Moko, joka myös oli australiankarjakoira.
Pelastuskoiran koulutus pentuna lähtee liikkeelle pienistä asioista, kuten oman ruoan etsinnästä läheltä erilaisten leikkien muodossa ja rutiininomaisesta perus- ja ympäristökoulutuksesta. Ympäristökoulutuksessa koiraa totutetaan toimimaan erilaisissa ympäristöissä, kuten kaupungin keskustassa ja olemaan reagoimatta muun muassa autoihin, ihmisiin ja muihin koiriin.
– Pentukoirani Tanen kanssa teemme tällä hetkellä juuri tätä. Käymme istuskelemassa linja-autoissa, vierailemme erilaisissa sisätiloissa ja käymme katselemassa kaikkea mahdollista.
Koko koulutus tehdään myönteisen vahvistamisen avulla, toisin sanoen palkitsemalla koiraa oikein toimimisesta esimerkiksi makupaloilla.
– Tämän kaiken lisäksi teemme pennun kanssa samalla jälki- ja ilmavainuharjoituksia. Koiran kasvaessa tehtäviä pikku hiljaa vaikeutetaan. Kita esimerkiksi ajoi tällä viikolla 24 tuntia vanhan jäljen.
Vanhan jäljen seuraaminen on tärkeää pelastuskoiratyössä, sillä yleensä menee ainakin kuusi tuntia ennen kuin pelastuskoirat pääsevät jälkeä etsimään. Kadonneiden etsinnät ovat aina poliisijohtoisia ja poliisi tekee yleensä ensin itse lähietsinnän alueella, jossa henkilö on mahdollisesti kadonnut. Mukana on silloin mahdollisuuksien mukaan poliisien oma koira, joka etsii kadonneesta jälkiä.
– Jos henkilöä ei vieläkään löydy, hälytetään paikalle Vapepa, jonka kautta me tulemme mukaan etsintöihin. Usein kadonnut on vanhempi ihminen ja hänen katoamisensa huomataan vasta pimeän tullen. Suurin osa hälytyksistä tuleekin meille yöaikaan.
Pelastuskoiratyössä hyvä, luottamuksellinen suhde koiran ja sen omistajan välillä on välttämätöntä. Koiraa ei voi pakottaa etsimään ihmistä, jos koira itse ei tehtävästä tykkää tai ei ole siihen motivoitunut. Etsinnöissä on olennaista saada suljettua pois alueita, joilla kadonnut ei ainakaan ole. Se on poliisille hyvin tärkeä tieto, jotta etsintäaluetta voidaan muuttaa ja pienentää tai painopiste sijoittaa toisaalle.
– Kyseessä ei siis ole kilpailu, kuka ihmisen lopulta löytää, Tiainen naurahtaa.
– Kaikki puhaltavat yhteen hiileen ja tärkeintä on luonnollisesti löytää kadonnut.
Pelastuskoirat harjoittelevat jatkuvasti muun muassa tottelevaisuutta ja jälkeä.
– Jos vapaaehtoinen pelastuskoiraharrastus kiinnostaa, meihin voi aina ottaa yhteyttä ja aloittaa treenaamisen meidän kauttamme. Meillä on pääsykokeet, joissa haastatellaan ohjaajaa ja kartoitetaan koiran soveltuvuutta pelastuskoiraksi. Perustottelevaisuutta on hyvä ennen pääsykoetta treenata, mutta mitään ihmeellisiä temppuja koiran tai ohjaajan ei tarvitse osata.
