Miksi meillä ihmisillä on tarve nostaa joku kanssaeläjämme jalustalle ja palvoa häntä? Toki maailmassa on paljon lahjakkaita ihmisiä, joiden hienot suoritukset omalla alallaan ansaitsevat kiitosta ja ihailuakin. Mutta miksi se ei riitä? Oman alansa huippuja aletaan pitää ylimaallisina ihmisinä, joilta suitsutusten ohella kysellään mielipiteitä kaikista maailman asioista, ja median edustajat suorastaan syövät palvonnan kohteen kädestä haastattelun toivossa.
Filmi- ja musiikkimaailman tähtiä on seurattu aina, ja varsinkin teini-ikäisillä on omien suosikkiensa rajaton ihailu muuttunut palvonnaksi. Nykyään varsinkin sosiaalinen media synnyttää tähtiä lähes kaikilta elämänaloilta. Lisäksi palvojien ikähaitari on laajentunut, teinien ohella myös aikuiset ihmiset menettävät arvostelukykynsä, kun joku henkilö valloittaa heidän ihailunsa.
Viime marraskuussa saapui NHL-jääkiekkotähtiä Tampereelle pelaamaan. Voi sitä ihastelun määrää, kun kerrottiin näistä nuorista miljonääreistä. Heiltä kysyttiin tietysti mielipiteitä Suomesta ja Tampereesta, ja miten hyvältä tuntuikaan, kun saatiin vastaus, että kaupunki on ihan yes ja halli on hieno. Kyllä nuo suuren maailman ihmiset ovat sitten viisaita! Kun maailmantähdet Nick Cave ja Bratt Pitt olivat avaamassa näyttelyään Sara Hildénin taidemuseossa, paikalliset silmäätekevät suorastaan kilpailivat pääsemisestä yhteiskuvaan heidän kanssaan.
Ihmisten palvonta ei rajoitu vain urheiluun ja kulttuuriin. Ilmiö on tuttu myös yrityselämästä ja politiikasta. Ajatellaan, että kun henkilö valitaan ison yrityksen toimitusjohtajaksi tai hän pääsee eduskuntaan ja jopa ministeriksi, hän nousee myös ihmisenä uudelle tasolle. Olen ollut tekemisissä yritysjohtajien ja merkittävien poliitikkojen kanssa ja todennut, että ihminen siellä tittelin takana on aivan sama kuin ennenkin. Tekisi mieleni sanoa, että korkeintaan sama. Ei ihmistä pidä arvostaa hänen asemansa takia, tärkeintä on hänen toimintansa ja minkälainen ihminen hän on.
Ääritapaus poliitikkojen palvonnassa on pääministerimme. Sosiaalisen median keskustelun perusteella mielipiteet hänestä jakautuvat jyrkästi kahtia. Mielenkiintoista on, että hänen kannattajistaan merkittävä osa ei puutu poliittisiin päätöksiin ollenkaan, vaan he pitävät häntä muoti-ikonina ja esikuvanaan.
Myös kirkoissa pitäisi keskittyä enemmän ihmisiin. Vesilahden kirkkoherra Harri Henttinen sivusi aihetta viime viikon kirjoituksessaan. Hänen mukaansa kirkollisia koukeroita ei tarvita, vaan ihmiset pitää kohdata ihmisinä ja puhua heidän omalla kielellään. Uskonpuhdistus pyrki aikanaan juuri siihen, ja jumalanpalveluksissa latina korvattiin kuulijoiden äidinkielellä. Ehdotan, että kirkko lopettaa turhat uskonkiistat ja keskittyy tekemään uuden uskonpuhdistuksen. Aletaan oikeasti lähestyä seurakuntalaisia ihmisinä ja puhutaan heidän kielellään.
Piikki
Kirjoittaja paheksuu Nyssen moraalitonta päätöstä olla alentamatta matkalippujen hintoja, vaikka alv poistuu. Ahneutta!
