Oli sydäntä lämmittävää lukea, että joku oli kiinnostunut kirkosta, sen tilasta ja mahdollisista ongelmista (Piikki 11.1. L-VS). Tosin pakinassa tuli esiin tarkennusta vaativia näkökulmia.
Piikki toivoi kirkon ja seurakunnan ottavan toiminnassaan huomioon yksityisen ihmisen, jos oikein ymmärsin lukemani. Tämä on vähän outoa, koska koko kristinuskon sanoma lähtee siitä, että ihminen on keskiössä. Asiat opetetaan ja sitten siitä keskustellaan. Keskustelu tarvitsee opetusta uskosta ja näin asiat selvennetään. Ei kait pelkän keskustelun korostamisen taustalla ollut opetusviran vähättelyä.
On hyvä sisäistää, ettei kirkon opetus muodostu ihmisten mielipiteistä (niin tärkeitä kuin ne ovatkin). Kristinuskon sanoma on aikakaudesta toiseen Jumalan ilmoitus, hänen kunniansa ja syntien anteeksiantaminen.
Piikki toivoi oikeaa lähestymistapaa ihmisiin ja selkokieltä opetuksessa. Juuri tätä yritämme me sananjulistajatkin tavoitella. Kannatta pitää mielessä, että ihmisinä olemme erilaisia, toinen osaa eri asiat kuin toinen. Työn kohde on kuitenkin aina löytää toinen ihminen ja saada keskusteluyhteys.
Kirkon ikuinen kysymys on karttaa joutavanpäiväisiä vaatimuksia ja keskusteluja. Tärkeintä olisi osata nähdä oleelliset aikakauden esille nostamat asiat. Vielä parempi, jos ongelmiin osattaisiin löytää vastauksia ja pohtia niitä rauhallisesti toinen toistaan kunnioittaen ja uskon säilyttäen.
Mirja Miettinen
