Miltä kuulostaa yhteiskunta, jossa kunnioitetaan vanhempia, lapset opetetaan puhumaan totta silloinkin, kun se on heidän etujensa vastaista? Tai heikommista pidetään huolta myös silloin, kun on taloudellisesti tiukkaa? Jos nämä asiat kuulostavat itsestään selviltä, niin niiden pitääkin. Elämmehän demokraattisessa yhteiskunnassa, jonka arvot perustuvat kristillisiin arvoihin.
Yhteiskunnissa, joissa ei ole kristinuskoon perustuvia arvoja, ei myöskään ole toimivaa demokratiaa eikä tasa-arvoa – mukaan lukien taloudellinen, sosiaalinen ja terveydellinen tasa-arvo. Aidon demokratian taas tunnistaa mielipiteen- ja uskonnonvapaudesta.
Kun valtaapitävät lähtevät määrittelemään mitä voi sanoa, päädytään totalitarismiin. Onko oikea ja väärä alistettu yhteiskunnallisille muutoksille ja niiden uudelleenmäärittely annettu kulloinkin valtaa pitävien oikeudeksi? Oikean ja väärän rapautuessa palaamme viidakon lakien maailmaan, jossa vahvat voittavat.
Päätöksiin pitäisi vaikuttaa selkeä oikea ja väärä, jota ei voisi valikoivasti pilkkoa osiin ja käyttää itselleen sopivissa tilanteissa. Moraali ja oikeudenmukaisuus näyttävät kuitenkin olevan alisteisia yhteiskunnan muutoksille. Suomessa on viimeisten vuosien aikana kyseenalaistettu kristillisiä arvoja ja arvoliberalismi on nostettu ihanteeksi.
Arvoliberaali haluaa irti normeista ja säännöistä, jotta voisi toteuttaa toiveitaan ja tarpeitaan vapaasti. Jos eläisimme täysin ilman rajoituksia ja normeja, muodostaisimme normit ja säännöt omista tarpeistamme ja pyrkimyksistämme käsin. Jos ei ole mitään korkeampaa eettistä perustaa, voimme ajautua arvotyhjiöön, jossa oikean ja väärän raja on suhteellinen ja siirrettävissä tilanteen mukaan. Kuten lapsi, jonka elämästä puuttuu rajoja asettava aikuinen, ohjautuu median, kavereiden ja viihteen arvojen mukaan.
Sekä markkina- että arvoliberalismissa karsastetaan sääntöjä, rajoituksia että normeja, jotka kuitenkin suojelevat heikompia sekä ylläpitävät tasa-arvoa ja turvallisuutta. Kuten kymmenen käskyä, ne ovat kuin liikennesäännöt. Ne on tarkoitettu suojelemaan meitä ”elämän kolareilta”.
Hyvä yhteiskunta on sellainen, jossa oikeuksien ja velvollisuuksien tervettä tasapainoa korostetaan jo kasvatuksessa ja vastuuta sekä lähimmäisen että omasta elämästä. Hyvässä yhteiskunnassa voidaan luottaa siihen, että viranomaiset, päättäjät ja lähimmäiset puhuvat vain sitä, mikä on totta, heikommista pidetään huolta eikä kenenkään tarvitse varoa ilmaisemasta mielipidettään tai vakaumustaan. Tällaista maailmaa on hyvä tavoitella.
Riitta Kuismanen
Puoluevaltuuston puheenjohtaja (kd.)
Pirkkala
