Elämän kiertokulkua on mielenkiintoista seurata. Samat asiat pomppaavat esiin määräajoin. Muoti on tästä hyvä esimerkki. Kun säilytät vaatteita 10 tai 20 vuotta kaapissa, voit ottaa ne taas käyttöön ja olet muodin huipulla. Eri asia on, mahdutko niihin enää.
Vanhojen ja hylättyjen asioiden uusiokäyttö ei koske pelkästään muotivaatteita, vaan se pätee näköjään myös asiantuntijoiden mielipiteisiin. Ei taida olla kuin pari kolme vuotta siitä, kun asiantuntijat vaahtosivat erilaisiin tutkimuksiin vedoten, että kaikki lapset pitää saada ehdottomasti mahdollisimman pieninä varhaiskasvatuksen piiriin. Muussa tapauksessa he jäävät vaille sosiaalisia kontakteja, millä voi olla merkitystä heidän koulumenestykseensä ym. Ei auttanut, vaikka kotihoitoa puolustavat sanoivat, että esimerkiksi kerhoissa lapset tapaavat toisia. Ei auttanut myöskään joidenkin asiantuntijoiden kannanotot, että varsinkin alle kolmevuotiaan lapsen paras paikka on kotona. Ei, koska idealistit olivat päättäneet, että kaikki heti varhaiskasvatukseen!
Nyt mielipiteet ovat yllättäen muuttuneet. Mm. Lempäälän kunta aikoo myöntää kotihoidontuen kuntalisää 400 euroa. Summan suuruutta perusteltiin sillä, että se varmasti houkuttelisi perheitä hoitamaan lapsia kotona. Nyt se ei siis enää olekaan lapsen kehityksen kannalta vaarallista. Asiaa perustellaan mittavalla säästöllä. Raha on kova konsultti, sillä se ratkaisee lopulta päätökset.
Toinen esimerkki on myös ajankohtainen. Jo vuosia on kärsitty lääkäri- ja hoitajapulasta. Yksi merkittävä syy resurssipulaan on, että taannoin päätettiin kuormittaa hoitohenkilökuntaa muillakin kuin hoitotyöhön liittyvillä tehtävillä. Ajateltiin, että sihteereitä eikä muuta aputyövoimaa tarvita, kun lääkärit ja hoitajat voivat tehdä ne työt omien tehtäviensä ohella.
Seuraukset tästä typerästä päätöksestä ovat kaikkien tiedossa. Lääkärien ja hoitajien työajasta menee merkittävä osa tietokoneen ääressä. He joutuvat tekemään paljon sellaista, jonka sihteeri tekisi nopeammin. Ja mikä tärkeintä, hoitohenkilöstö voisi silloin keskittyä varsinaiseen työhönsä eli potilaiden hoitoon, johon he nyt käyttävät pahimmillaan alle puolet työajasta.
Lääkärien ja hoitajien lisäksi jokainen talonpoikaisjärkeä käyttänyt maallikko on jo vuosia ymmärtänyt, että tilanne on järjetön. Lopulta jokin työryhmä oli päässyt samaan tulokseen. Johtaako heidän mietintönsä muutosten tekoon ja jos, niin millä aikataululla? Epäilen, vaikka syytä olisi. Pienen laskuharjoituksen tulos kertoo, että näin koko resurssipula poistuisi.
Valitettavasti kouluissa on tehty samat virheet. Opettajien työajasta kuluu suuri osa muuhun kuin varsinaiseen opettamiseen. Kun lisäksi Opetushallituksen pöytien takana on päätetty, että alakoulujenkin oppilaat kykenevät toimimaan itseohjautuvasti, ei pidä ihmetellä oppimistulosten romahtamista.
Piikki
Mikä ihmeen tavan? Eikö jakseta kirjoittaa tavallinen?
