Riitta Kuosmasen realistinen ja avartava kirjoitus (LVS 1.2.2023) oli taitavasti otsikoitu ”Tarvitseeko hyvinvointiyhteiskuntamme enää kristillisiä arvoja”. Hyvä, että kysytään, mutta onko meillä malttia rehellisesti perehtyä asiaan ja hyväksyä nekin seikat, jotka eivät ole tulleet aikaisemin mieleen.
Hyvinvointiyhteiskunnalla on vahva side kristinuskoon. Itse asiassa koko lähimmäisenrakkauden toimintamalli on kristinuskon lahja ihmiskunnalle. Suomalaisen yhteiskunnan sisäänrakennettu malli toisista huolehtimiseen eli hyvinvointiyhteiskunta on maallinen muunnos Raamatun opetuksesta lähimmäisen rakkaudesta.
Kun kristinuskon vaikutus maassamme hiipuu , on aivan selvää, että se tulee vaikuttamaan koko yhteiskunnalliseen elämään. Aluksi emme tätä edes huomaa, mutta ainakin vuosikymmenten kuluttua karu totuus tulee eteemme. Jokainen kirkosta eroaminen vahvistaa uudenlaisen yhteiskunnan tulemista ja elämän raaistumista. Mikäli haluamme säilyttää hyvinvointiyhteiskuntamme arvostamme kristillistä perinnettämme, lasten ja nuorten kristillistä opetusta, kirkon vaikutusta ja näkyvyyttä julkisessa elämässämme ja päätöksenteossa.
Halu jättää kirkko ja etsiä tilalle jotain toisenlaista on voimakasta tuontitavaraa. Paikoitellen Euroopassa kirkot ovat vuosikymmeniä tyhjentyneet. Suomessa meillä on oikeus olla osallistumatta tähän muotivirtaukseen Me voimme tehdä ihan itse omat ratkaisumme.
Mirja Miettinen
Lempäälä
