11-vuotias Merika Mäkkeli on painimatolla kova vastus

Merika Mäkkeli kävi ensin jumpassa ja partiossa, kunnes totesi, etteivät ne ole hänen juttujaan. Hän halusi alkaa painimaan. Nyt Merika osaa jo muun muassa niskalenkin, puikkauksen ja käsivarsiheiton. Kuva: Katariina Rannaste

– Käsivarresta kiinni, kiepahdus ja kiskaisu, Merika Mäkkeli selittää samalla kun hän havainnollistaa painiliikettä.

Vastustajana toimii oma isä, joka on hetkessä olohuoneen lattian pinnassa. Juha Mäkkeli auttaa hieman keventäen heittoa ja alastuloa, mutta silti.

– Voimaa tuolla meidän pikkuneidillä on kyllä kovasti, isä myhäilee.

Lempäälän Moision koulun 5.-luokkaa käyvä 11-vuotias Merika on löytänyt painista itselleen mieluisan harrastuksen.

 

Merika aloitti painin harrastamisen 7-vuotiaana. Hän oli sitä ennen kokeillut jumppaa ja partiota.

– Olin puoli vuotta partiossa, mutta totesin, että se ei ollut minun juttuni. Yksi ilta sitten keksin, että haluaisin alkaa harrastaa painia, Merika kertoo.

Kotiväki ei päivitellyt lajivalintaa, vaan ryhtyi etsimään painiseuraa. Sellainen löytyi Valkeakoskelta.

Merika aloitti painikoulun Valkeakosken Koskenpojissa ikäistensä ryhmässä, mutta kun hän kantoi poikia vuoron perään painimatolta pois, ehdotti valmentaja Jorma Laine Merikan siirtoa isompien lasten ryhmään.

– Isompien ryhmässä sain enemmän vastusta, Merika kertoo tyytyväisenä.

Nykyisessä ryhmässä vanhimmat lapset ovat 15-vuotiaita. Merika on tällä hetkellä ryhmänsä ainoa tyttö, mutta pojat eivät päästä häntä treeneissä yhtään sen helpommalla. He tietävät, että Merika on kova vastus.

– Hyvähän se on, että väännetään. Merika tulee poikien kanssa hyvin juttuun, osa heistä tulee harjoitusten ulkopuolellakin jutulle, Juha Mäkkeli kertoo.

Merika havainnollistaa käsivarsiheittoa. Kuva: Katariina Rannaste

Merika on voittanut jo muutamia Pirkanmaan alueellisia ja seuran sisäisiä kisoja, ja pari painiseuraa on osoittanut kiinnostusta hänestä.

– Merika on lupaava painijanalku ja olemme miettineet, että miten asiassa olisi hyvä edetä. Olen kysynyt neuvoa painimestari Marko Asellilta, joka on nuoruudenystäviäni. Hänen mukaansa on tärkeää, että paini olisi vielä tässä vaiheessa monipuolista ja iloista liikuntaa, mutta Merika voisi alkaa harrastaa painia lähitulevaisuudessa tavoitteellisemmin, Juha Mäkkeli kertoo.

Asellilta Merika on saanut vinkkejä lajin saloihin ja kesällä hän aikoo osallistua Kuortaneella järjestettävälle painileirille.

 

Juha Mäkkeli kiittelee, että paini on monipuolinen laji, joka kehittää monia osa-alueita. Painista on hyötyä ketteryyden, voiman ja liikkuvuuden kehitykselle.

Treeneissä tehdään muun muassa kärrynpyöriä, harjoitellaan karhukävelyä ja heitellään noin 20-kiloista nukkea. Vastustajaa yritetään ottaa kiinni, työntää, heittää ja painaa maahan sekä saada hänen tasapainoaan horjutettua.

Merika itse pitää painissa yhdessä tekemisestä ja eri tekniikoista.

– Tykkään heitoista, etenkin käsivarsiheitoista, ja haluaisin kehittyä vielä kravatti-nimisessä heittoliikkeessä, jossa vastustaja heitetään olan yli, Merika kertoo.

– Se on vaativa heitto ja siinä minulle tuli kerran musta silmä. Yritin tehdä heittoa nuken kanssa, kun sen käsi osui silmääni, hän kuvaa.

Painissa kehittyy myös henkinen puoli, kun voittoja ja tappioita tulee.

– Tappion karvas kalkki tekee välillä hyvää, se kasvattaa, isä toteaa.

Eikä harmitukseen kannata takertua liiaksi.

– Jos joku juttu ei mene hyvin, niin ei mene. Ensi kerralla menee sitten paremmin, Merika sanoo.

 

Merika treenisäkki eli bulgarian bag olallaan. Sillä tehdään erilaisia niska- ja hartialiikesarjoja. Treeneissä harjoitellaan painiliikkeitä, mutta tehdään myös paljon liikkuvuusharjoituksia. Kuva: Mäkkelien kotialbumi