Pitkä rauhan aika Suomessa on tehnyt Suomen puolustusvoimien toiminnasta tavanomaista, rauhanaikaista toimintaa. Ukrainan sota palautti ajatuksen sodan mahdollisuudesta myös Euroopassa mieliin aivan uudella tavalla. Junalaiturilla tai linja-autoasemalla varuskuntaan matkustava tai lomille tuleva varusmies asepuvussaan tuo sodan mahdollisuuden mieleen. Meillä on ammattimaisesti koulutettu suuri reserviläisarmeija, joka vahvistuu ikäluokka kerrallaan.
Maastopukuiset varussotilaat herättävät kunnioitusta ja ylpeyttä. Samalla nuoret varusmiespalvelustaan suorittavat herättävät ajatuksen, kuinka nuoria Ukrainaa puolustavat tai Venäjän hyökkäykseen lähettämät sotilaat ovat. Sotilaan näkeminen tuo sodan mahdollisuuden konkreettisesti iholle.
Pirkanmaalla kuluvan viikon aikana nähdään poikkeuksellisen paljon sotilastoimintaa, kun paikallispuolustusharjoituksessa testataan asevoimiemme ja viranomaisten yhteistyötä kriisitilanteita varten. Vuosien mittaan harjoituksiin on totuttu. Nyt sotilaallinen toiminta herättää väistämättä levottomia tunteita.
Myös ahdistaville tunteille pitää antaa tilaa. Etenkin nuoria sodan mahdollisuus ja näkyminen päivittäisessä uutisoinnissa voi ahdistaa. Uutisvirralta ei voi välttyä, mutta turvallisuudentunnetta täytyy vahvistaa. Myös peloista on voitava keskustella. Kysyminen, kuunteleminen ja turvallinen syli ovat avut, joita vanhempi voi antaa ahdistuksen kohdatessa lapselle. Meidän aikuisten tulee oman ahdistuksemme keskellä antaa aikaa, tilaa ja rauhaa lapselle, ettei ahdistus käy yli.
Lapset kaipaavat vaikka tietoa siitä, että tällä viikolla poikkeuksellisen paljon liikenteessä näkyvät sotilaat eivät edusta uhkaa, vaan he harjoittelevat meidän turvaamistamme.
