Lukion vaalipaneelissa hoidettiin ainakin PISA-tulokset, mielenterveysongelmat ja nuorten miesten syrjäytyminen paremmalle tolalle – minuutin puheen jälkeen koulun kello kilkatti

Äänessä Selmi Holopainen (oik.), vuoroaan odottavat Jussi Haavisto, Atro Hietala, Sami Kymäläinen, Tuula Petäkoski-Hult ja Linda Lähdeniemi. Kuva: Anne Kotipuro

Oriveden lukion sali oli jo viritetty täyteen piuhoja ja muuta tarpeellista ylioppilaskirjoituksia varten, joten lukiolaiset kokoontuivat perjantaina iltapäivästä vaalipaneeliin Klemetti-saliin.

Kuuden ehdokkaan kanssa ehdittiin käydä runsaassa tunnissa läpi monta teemaa, kun aiheet rajattiin viisaasti nuorten maailmaan ja heitä kiinnostaviin teemoihin. Ei yritettykään ottaa koko maailmaa haltuun, ja vastauksien oli pakko olla napakoita, sillä minuutin kuluttua kilahti koulun kello juontajien pöydästä. Mutta poliitikko ei olisi poliitikko, ellei puhetta tulisi pari lausetta senkin jälkeen.

Osallistujiksi oli kutsuttu ehdokkaat niistä puolueista, joilla työnsä päättävässä eduskunnassa on vähintään kolme kansanedustajaa. Vihreiden ehdokasta ei yrityksistä huolimatta mukaan saatu, mutta edustettuina olivat keskusta, sosialidemokraatit, perussuomalaiset, kristillisdemokraatit, kokoomus ja vasemmisto – tähän satunnaisjärjestykseen istutettuna. Ehdokkaat oli listoiltaan poiminut kukin puolue itsenäisesti.

PISA-tulokset taas nousuun – tukiopetusta tarvitaan toiselle asteellekin

Oriveden lukiolaiset kantavat huolta siitä, miten laskussa olleet Suomen koululaisten PISA-tulokset saataisiin taas nousuun. Selmi Holopainen, jonka vastuulla opetusministerin erityisavustajana on juuri toisen asteen koulutus, esittää oppimisen tuen varmistamista myös toisella asteella, vaikkei sinne olekaan laissa kirjattua oikeutta tukiopetukseen.

Jussi Haavisto on 40 ihmisen työnantajana nähnyt jo luku- ja kirjoitustaidonkin heikentyneen nuoremmilla. Hän lähtisi rakentamaan osaamista varhaiskasvatuksesta lähtien leikkimisen elementeillä ja insinöörinä pistäisi koululaiset kiinnostumaan myös matemaattis-luonnontieteellisistä aineista. Atro Hietala tarjosi lääkkeiksi kaksivuotista esiopetusta, huomiota äidinkielen oppimiseen sekä pienempiä luokkakokoja.

Sami Kymäläisen reseptit kuuluivat: ryhmäkoot, vähemmän digiä, erityisluokat takaisin. Hänestä pitäisi jättää oppilas kylmänviileästi luokalle, ellei osaaminen riitä kyseisen luokan tavoitteisiin, eikä peruskoulusta pidä päästä, ellei osaa lukea, laskea ja kirjoittaa.

Tuula Petäkoski-Hultin mielestä kysymys on siitä, että vaikka näennäisesti osaisi lukea sanoja peräkkäin, ymmärtääkö ja sisäistääkö oppilas lukemansa? Hän tiesi, että ammattikouluissa joka viides opiskelija tarvitsee oppimisen tukea, ja myös lukioissa pitäisi olla mahdollisuus siihen. Myös Linda Lähdeniemi kiinnitti huomiota luokkakokoihin ja kaipasi kouluihin työrauhaa kaikenlaisten reformien vastapainoksi.

Konkretiaa haettiin koulukiusaamisen ehkäisyyn

Juontajat pyysivät ehdokkaita nimeämään konkreettisia keinoja koulukiusaamisen ehkäisemiseksi. Jussi Haavisto kertoi, että Kangasalla oli parannettu Ei kiusata -illoissa vanhempien valmiuksia kiusaamisen tunnistamiseen ja siihen puuttumiseen. Tärkein asia hänestä on yhtenäinen toimintamalli, jota kaikki noudattavat.

Atro Hietalakin ammensi omista kokemuksistaan: kun leireillä vetäjät ovat ohjanneet yhteisöllisiä pelejä ja leikkejä, porukka alkaa yhä enemmän nähdä erilaisuuden vahvuutena. Juuri erilaisuuden hyväksyminen pikkulapsesta lähtien on tärkeä taito.

Sami Kymäläinen veti tiukkaa linjaa. Hänestä koulusta erottaminen määräajaksi ja rikosilmoitus tepsivät kovapäisimpiinkin, sillä koulukiusaaminen on aina henkistä tai fyysistä pahoinpitelyä. Lisäksi se, joka aiheuttaa toisissa turvattomuutta, saa lähteä, ei kiusaamisen uhri.

Petäkoski-Hult kertoi mielenkiinnolla odottavansa, mikä koulu ensiksi erottaa seitsemänvuotiaan, joka on kiusannut toista, koska kaikki lapset eivät hänestä edes ymmärrä, mitä kiusaaminen on. Jo pikkulapsesta pitäisi lähteä kasvatus siihen, että on erilaisia ihmisiä, jotka käyttävät erilaisia vaatteita ja niin edelleen.

Lähdeniemenkin mukaan tarvitaan sekä pehmeitä että kovia keinoja, mutta ainakin kiusaaminen olisi ehdottomasti kirjattava rikoslakiin. Selmi Holopainen toivoi lisää resursseja oppilaanohjaukseen ja vaikkei kiusaaminen sinänsä hyväksyttävää ole, tukea myös kiusaajalle, jolla myös voi olla paha olla.

Väliin heitettiin nopeita kyllä/ei-kysymyksiä. Opintotukea voisi nostaa muiden paitsi Kymäläisen ja Haaviston mielestä.

Koviakin keinoja nuorten väkivallan kitkemiseksi

Tästä jatkettiinkin tiukkaan kysymykseen: miten ehkäistä nuorten keskuudessa yleistynyttä väkivaltaa?

– Väkivalta on rikos ja niin se pitää sanoittaa. Jos se riistäytyy käsistä, on otettava virkavalta mukaan, muotoili Hietala.

Kymäläinen muistutti, että valtavan iso osa nuorista elää maltillista ja hyvää elämää, mutta äärimmäisen brutaalin väkivallan ja ryöstörikollisuuden yleistyminen vaatii kovempia rangaistuksia ja on hänen mielestään yhteydessä myös hänen vaaliteemaansa haittamaahanmuuton torjumiseen. Kymäläisen mukaan etenkin pääkaupunkiseudulla valtava enemmistö syyllisistä on maahanmuuttajataustaisia.

Kymäläinen palautti mieliin myös Koskelan murhan, jossa oli kidutettu kaveri hengiltä, ja kaverit istuvat vain pari-kolme vuotta vankilassa.

Tuula Petäkoski-Hultin mielestä tarvittaisiin muutosta rikosoikeudellisiin ikärajoihin niin, että raaka väkivalta on aina rikos, vaikka tekijä olisi nuorempikin. Entä mikä ajaa nuoret väkivaltatekoihin?

– He eivät osaa hallita vihantunteita, tukiverkko puuttuu tai voi tuntea olonsa niin ahdistavaksi, hän vastasi omaan kysymykseensä.

Linda Lähdeniemen keinovalikoimassa olivat varhainen puuttuminen ja nuorten mielenterveyspalveluihin satsaaminen sekä kunnon rangaistukset.

Selmi Holopainen peräänkuulutti nuorille osallisuuden kokemuksia. Hän ei kuitenkaan laskisi rikosoikeudellisia ikärajoja eikä laittaisi lapsia vankilaan, kuten ulkomailla joissakin maissa tehdään. Holopainen lisäsi vielä listaansa yhteistyön poliisin ja etsivän nuorisotyön kanssa.

Jussi Haavisto nosti esille erilaisuuteen totuttamisen ja kannustamisen avarakatseisuuteen, koska sukupuoleen ja seksuaalisuuteen liittyvät kysymykset ovat nousseet niin vahvasti esille.

Mielenterveystarkastus, harrastuksia ja ongelmien tunnistamista resurssien lisäksi 

Nuorten mielenterveyspalveluiden parantamiseen kaivattiin ensiapuna lisää rahaa ja resursseja (Kymäläinen), samoin ennaltaehkäisevät toimet nuorten turvallisuudentunteen kasvattamiseksi ja vanhempien opastamista tunnistamaan nuorten pahoinvointia (Petäkoski-Hult).

– Mielenterveystarkastukset kouluun! Kun mitataan ja punnitaan, tarkistetaan kuulo ja näkö, pitäisi oikeasti myös puhua elämäntilanteesta ja vaikka siitä, onko nuorella harrastuksia. Ennen kaikkea olisi löydettävä mielenterveyskriisin juurisyyt, sillä mistä sitä resurssia otetaan, kun ei ole tarpeeksi työntekijöitä ja päälle painaa hirveä velkataakka, pohdiskeli Linda Lähdeniemi.

Selmi Holopainen kannattaa terapiatakuuta. Myös koulupsykologeja ja kuraattoreita tarvitaan.

Jussi Haaviston mukaan psykoterapiakoulutuksen maksuttomuus kasvattaisi siihen koulutettujen määrää tehokkaasti. Atro Hietala kaipasi lisää tekijöitä kentälle auttamaan sekä kriisien jälkeen myös seurantaa, esimerkiksi mentoreita ja coacheja enemmän.

Vaaravyöhykkeellä ovat etenkin nuoret miehet

Vaalipaneelin alkuosa vellottiin synkissä vesissä, sillä seuraavaksi ratkaistava ongelma oli nuorten miesten syrjäytymisen estäminen.

Tuula Petäkoski-Hult kertoi Lempäälän ratkaisumalleista: lasten ja nuorten harrastustakuu, koulukiusaamisen kitkeminen ja moottoripaja nuorille, jossa välipalaa tarjotaan myös mukana hengaileville.

Linda Lähdeniemi kertoi esimerkin tutustaan, joka vain ”katosi” kaikkien elämästä niin, että hänestä alettiin jo huolestua. Taustalla oli tukiverkon puuttuminen, siksi olisikin tärkeää, että jokaisella olisi joku, jonka kanssa voisi mennä kahville tai jolle kilauttaa.

Myös Atro Hietala kaipasi lisää rinnallakulkijoita. Selmi Holopainen nimesi oppivelvollisuuden laajentamisen viime vuosien tärkeimmäksi päätökseksi, jolloin ysiluokan jälkeen tukea voidaan tarjota paremmin niille, jotka ovat vaarassa pudota järjestelmästä.

Vaalipaneelin juonsivat opiskelijakunnan hallituksen puheenjohtaja Aino Pollari (oik.), Ella Sikala ja Rene Vanhatalo, joka tarvittaessa toimi myös kellokallena, jos puheenvuorot uhkasivat venyä yli minuutin. Kuva: Anne Kotipuro

Paneelissa mukana:

  • Linda Lähdeniemi (kesk) Punkalaitumelta, 26: valittu 22-vuotiaana kunnanhallituksen puheenjohtajaksi.
  • Tuula Petäkoski-Hult (sd) Lempäälästä, vähän yli 60: edennyt koulupolkua fysioterapeutista tohtorinväitökseen, synnytti ensimmäisen lapsensa ylioppilaskirjoitusten välipäivänä.
  • Sami Kymäläinen (ps) Orivedeltä, 47: ei ennen tilaisuutta suinkaan riemuinnut kotikenttäedusta, vaan tunnusti jännittävänsä kovasti.
  • Atro Hietala (kd) Valkeakoskelta, 28: tehnyt nuorisotyötä ja opettajansijaisuuksia, laulaja ja muusikko.
  • Jussi Haavisto Kangasalta, reilu 50: harrastaa kuntapolitiikkaa, yrittäjänä haluaa auttaa nuoria harjoitteluun ja töihin, lähellä sydäntä myös jaksaminen ja nepsy-oireiset.
  • Selmi Holopainen (vas), 23: opiskelija, opetusministeri Li Anderssonin erityisavustaja, turkulais-helsinkiläinen Pirkanmaan Vasemmiston listalla.