Vuosien tuumailujen jälkeen olen saanut aikaiseksi: vaihdoimme ”uskollisen kulkijan” eli Volvo dieselfarmarin saman merkin tehdasvalmisteiseen biokaasuautoon, flexifueliin.
Tätä vaihdosta oli viivyttänyt kaksikin asiaa. Piti odottaa, että käytettyjen kaasuautojen hinta laskisi siedettävälle tasolle. Ja piti löytää mahdollisimman lähellä Lempäälää oleva biokaasun tankkauspiste. Toki Sääksjärvellä on Lempäälän Lämmön kaasutankkauspiste, mutta sen kapasiteetti ollut jo pari vuotta täyteen kortitettu. Ratkaisevaa biokaasuauton hankinnalle oli havainto, että Tampereen Ikean nurkalla on Gasumin tankkauspiste, josta voi tankata sekä biokaasua että maakaasua.
Välillä on ollut toiveita, että biokaasua olisi voinut tankata Vesilahdella tuotetusta kaasusta tai jopa Mantunkulmaan tai Ideaparkkiin perustetusta tankkauspisteestä. Eri syistä johtuen nämä hankkeet eivät kuitenkaan ole toteutuneet. Biokaasua Tampereen seudulla tulee kyllä riittämään: siitä huolehtivat Sulkavuoren keskuspuhdistamo sekä Nokian Koukkujärven Biomylly.
Auton vaihdon varsinainen perustelu on ilmastopoliittinen: auto on tarpeellinen, eikä sitä pitäisi kenenkään vastustaa, mutta kaikkien pitäisi kiinnittää huomio autojen käyttövoiman vaihtamiseen pois fossiilisista, kohti uusiutuvia. Niidenkin, jotka kokevat tulevansa toimeen pelkillä julkisilla liikennevälineillä.
Voi ihmetellä, miksi valtamedia vouhkaa viikosta viikkoon sähköautoista, mutta on hipi hiljaa luontevimmasta ja yhteiskunnallisesti edullisimmasta vaihtoehdosta: biokaasuautosta. Fiksu yhteiskunta olisi konvertoinut turpeen päästökiintiökaupan takia markkinat menettäneet turvealan urakoitsijat biokaasun tuotantoketjun osiksi. Biokaasu olisi halutessamme yksi maatalouden tuote.
Jopa YLE uutisoi, että EU olisi päättänyt ”luopua polttomoottoriautoista”. Tämähän ei ole totta. EU on päättänyt luopua bensa- ja dieselautoista. Biokaasuautoja ei olla kieltämässä, vaikka myönnettäköön: ei EU niiden merkitystä ole erityisemmin oivaltanutkaan. Suomella on erityinen syy suosia biokaasua maaseudulla ja raskaassa liikenteessä. Uusi peruste on turvallisuuspolitiikkaa: hajautettu biokaasu on kestävä liikenteen käyttövoima. Sähköverkon voi vihamielinen taho lamauttaa yhdessä päivässä.
On myös huomautettu, että alan pohjoismainen uranuurtaja Volvo on luopunut kaasuautojen valmistuksesta. Miksi? Oletan, että tämä on uusien kiinalaisten omistajien tahto. He haluavat, että Volvo tuottaa kivihiilipäästöjen kiusaamiin Kiinan suurkaupunkeihin sähköautoja. Sitä vastoin eurooppalainen Volkswagen kehittää edelleen kaasuautoja ja sillä tulee olemaan suuri eurooppalainen tulevaisuus.
Toivoisin kuitenkin, että tulevat kaasuautot olisivat edelleen kansanautoja. Siis tarkoituksen mukaisia ajopelejä vailla ylettömiä lisälaitteita. Jaksan kyllä vetää käsijarrun kepistä päälle. Kirottu olkoon hän, joka keksi sähköisen käsijarrun ja muut turhat herkut.
Biokaasuauton tankkaaminen on suorituksena yhtä helppoa kuin bensa- tai dieselauton tankkaus. Mutta pankkikorttia se rasittaa puolta vähemmän. Laskurilla laskettuna säästän polttoainekustannuksissa 2 500 euroa vuodessa. Automme biokaasutankki on kylläkin turhan pieni. Tankilla pitää siis käydä useammin.
Kirjoittaja on lempääläinen tietokirjailija
Kommentointi on suljettu.