Olipa hyvä loma ihastuttavissa maisemissa. Se Italian mainoskuva, jossa merestä nousee jyrkälle vuoren rinteelle sympaattisten pienten talojen kaupunki, on useimmiten Sorrentosta − tai sitten Positanosta tai Amalfista. Kaikissa näissä kävimme.
Matkoilla kannattaa pitää silmät ja korvat auki, josko löytyisi jotain uutta kotiin vietäväksi. Ensimmäiseksi varmaankin kiinnitti huomionsa kaoottiseen liikenteeseen. Autoja, skoottereita ja sähköpyöriä olivat ahtaat ja mutkikkaat kujat täynnä. Vuorille kiipeävät serpentiinitiet olivat sydämentykytystä aiheuttavia − milloin huimaavia rotkoja kauhistellessa tai vähältä piti tilanteista viime hetkellä selvittäessä.
Vähitellen tajusi, ettei liikenne mitään kaoottista ollutkaan vaan hyvinkin joustavaa. Kuljettaja tarkkaili kaiken aikaa muita kulkijoita. Vetoketjuperiaatteen mukaisesti risteyksissä päästettiin kaikki vuorotellen liikenteeseen. Se että liikenne sujui, oli kaikkien etu. Itse asiassa ei nähty yhtään kolaria, eivätkä autotkaan mitenkään kovin kolhuisia olleet.
Sujuvuus edellyttää terveen järjen käyttöä. Stop-merkkien ja liikennevalojen kohdalla oli joskus kätevämpää vain mennä kuin jäädä seisoskelemaan. Tätä käytäntöä ei kannata Suomeen tuoda. Italiassa sanotaan, että liikennevalot ovat Milanossa määräys, Roomassa suositus, mutta Napolissa ne ovat jouluvalot.
Italialaiset eivät häpeä äidinkieltään. Mehupurkin kyljessä kaikki tekstit olivat italiaksi, telkkarimainokset pääsääntöisesti italiaksi, tuotteiden nimet, opasteet, paikkojen nimet … Eipä oikein voi verrata Suomeen, missä suomen kielen sanaa ei kohta kuule eikä näe.
Sorrentossa oli myös jännä ilmiö: kaduilla ja kujilla ihmiset katsoivat toisiaan. Varmaan vähän pakkokin, koska ihmisiä oli ahtaissa paikoissa paljon. Olisi tullut muuten yhteentörmäyksiä. Suomessa taas, jopa pienessä Lempäälässämme, melkein autioilla kaduillamme vastaantulija ottaa idioottimaisen suoraan eteen päin tuijottavan katseen, ettei vain tulisi katsekontaktia. Minkähän takia?
Suomessa uskotaan, että olemme kierrätyksen edelläkävijöitä. Pullojen ja tölkkien kierrätyksessä olimme varmaan Euroopan ensimmäisten joukossa, muu on tullut hitaammin. Italiasta on vallalla sellainen käsitys, että siellä nämä asiat ovat hunningolla. Kuvat Napolin roskaröykkiöistä eivät ole koko Italia. Napolissa mafia on sekaantunut jätebisnekseen ja siitä aiheutuu jatkuvasti ongelmia.
Käymissämme pikkukaupungeissa kadut olivat erittäin siistejä − ei edes tupakantumppeja juurikaan näkynyt Saattoi kylläkin johtua siitäkin, että useimmat imivät sähkötupakkaa. Tiettyinä päivinä oven pieliin kadulle ilmaantui roskapusseja, jotka sitten melkein saman tien häipyivät. Selitys on se, että asunnot aukeavat suoraan ahtaille kaduille: mitään tilaa roskakatoksille ei ole. Toinen selitys on taas se, että eri kierrätysmateriaaleille on tietyt päivät, jolloin ne kaksi, kolme kertaa viikossa kerätään. Kaikki kierrätetään, jopa friteerausöljylle on oma pullonsa. Eräällä toisella matkallamme saimme naapurin syyteryöpyn niskaamme, kun olimme laittaneet väärät roskat kadun varteen vääränä päivänä.
Kevät oli juuri alkamassa, puut alkoivat kukkia, sitruunat ja appelsiinit olivat kypsinä oksilta otettavissa. Monta kokemusta rikkaampina palasimme. Laulun sanojen mukaan ehkä vielä ”palajammekin Sorrentoon”.
Tapio Eronen
