Torstaina vietettävänä kansallisena veteraanipäivänä muistetaan sodan kokeneita sukupolvia, miehiä ja naisia. Veteraanipäivän vietossa kunnat ovat aivan oikein ottaneet koulut tiiviisti mukaan veteraanipäivän juhlallisuuksiin. Yhteistyöllä pidetään yllä muistijälkeä, kuten Veteraanin iltahuudossa lauletaan: kertokaa lasten lapsille lauluin, himmetä ei koskaan muistot saa. Se on parasta rauhan työtä.
Venäjän hyökkäys Ukrainaan on nostanut sodan muistot kipeästi mieleen. Veteraanipäivän vietto tuo kipeitäkin muistoja, mutta tärkeintä on oman historiamme ja tietoisuuden menneiden sukupolvien kokemuksista jatkaminen. Suomessa sotien veteraaneja on jäljellä enää vajaat 3 000 ja heidän keski-ikänsä on yli 97 vuotta. Veteraanien puolisoita, leskiä ja sotaleskiä on yhä elossa noin kolme kertaa enemmän. Uusia sotasukupolvia ei kaivata yhtään lisää, siksi veteraanipäivän vietto on tärkeää.
Kansallista veteraanipäivä vietettiin Suomessa ensimmäistä kertaa vasta vuonna 1987, eli yllättävän myöhään. Rauhanomaisella juhlalla kunnioitetaan ja pidetään mielessä sodan kokeneiden muistoja. Päivän teemana on juhlia rauhaa, ei sotaa. Koululaisille jaettavat tietopaketit ja kohtaamiset sodan kokeneiden kanssa ovat arvokasta perinteen ja tietoisuuden siirtoa.
Jokainen meistä voi viettää arvokasta päivää teeman hengessä vaikka kotona. Yksinkertaisimmillaan muistoja voi viettää vaikka soittamalla läheisille iäkkäämmille ihan päivän merkeissä. Puhelu tai vierailu veteraanipäivänä voi avata keskustelun, jota vielä ei ole muistoista käyty.
