Kuvanveistäjä Richard Rautalin syntyi Kalvolassa 14. helmikuuta 1891 ja kuoli kotonaan Lempäälässä 51-vuotiaana kahdeksas tammikuuta 1943. Rautalinin arvellaan tehneen elämänsä aikana yhteensä noin 600 muotokuvaa ja julkista veistosta puistoihin, kirkkoihin ja sankarihaudoille eri puolelle Suomea. Tunnetuimpia teoksia Tampereella ovat Viinikan kirkossa sijaitseva alttariveistos Kristus, Tampere -patsas sekä Aleksanterin kirkon edustalla sijaitseva suihkukaivoteos Kevät.
Työuransa Richard Rautalin aloitti Turussa kultasepänliikkeen kaivertajana, mistä hän jatkoi huonekalujen koristeveistäjänä Helsingissä. Rautalin pyrki taideopintoihin Helsingissä Taideteollisen keskuskoulun iltakursseille 1908–1911, minkä jälkeen hän pääsi Emil Wikströmin oppilaaksi Sääksmäelle.
Opiskeluaikanaan hän avusti Wikströmiä Näsinkallion suihkukaivon veistosten valmistamisessa. Tehdasteollisuusaiheisessa veistossommitelmassa poika näyttää isälleen, miten ratas saadaan pyörimään veden voimalla. Uutta tekniikkaa hämmästelevä isä laskee käsikampensa maahan. Vanhan miehen mallina oli tiettävästi taiteilijan tuttu Lempäälän kylästä. Pojan mallina Wikström käytti Yrjö Niemistä (1896–1918), joka asui perheensä kanssa Sääksmäellä lähellä Wikströmin ateljeeta.
Taiteellisen debyyttinsä Rautalin teki Helsingissä vuonna 1913. Hän oli tuolloin vasta 21-vuotias. Seuraavan kerran hän osallistui Suomen taiteilijain näyttelyyn vuosina 1930 ja 1939. Kyseisten näyttelyjen järjestäjänä oli vuonna 1864 perustettu Suomen taiteilijaseura. Ensimmäinen veistosnäyttely järjestettiin vuonna 1921 Tampereella Näsilinnassa. Kuvanveistoksia oli näyttelyssä poikkeuksellisen suuri määrä, peräti 30 kappaletta: …näyttely tulee käsittämään kuvanveistoksia enemmän kuin mikään aikaisempi näyttely Tampereella. Mukana oli muun muassa kirjailija Frans Emil Sillanpään ja runoilija Aaro Hellaakosken muotokuvat. Frans Emil Sillanpää kertoo, miten hän sattumalta päätyi Tampereen taiteilijaseuran tilaisuuteen Varalassa. Sillanpää kertoo tilaisuudesta, jossa Rautalin oli päättänyt ottaa nimenomaan hänen päänsä saaliikseen (Sillanpää Frans Emil, Suomen Kuvalehti 20.1.1023, s. 64):
–…samalla lähestyi minua nuori tummanverevä, vilkkaan ja tarmokkaan näköinen herrasmies, joka tosin ei juuri käynyt minuun käsiksi, mutta muuten oli asennoiltaan ja eleiltään sen näköinen, kuin olisi jo käännellyt päätäni puoleen ja toiseen.
Hienosta alustaan huolimatta Rautalinin taide ei ole ollut kaikkien mieleen. 1900-luvun ensimmäisellä puoliskolla vaikuttanut taidehistorioitsija ja kriitikko Onni Okkonen esimerkiksi ei mainitse Rautalinia juuri lainkaan 870-sivuisessa teoksessaan Suomen taiteen historia (2. p. 1955). Wäinö Aaltoselle oli omistettu parikymmentä sivua, ja muita taiteilijoita kirjassa on noin 400. Ainoa maininta on, että Rautalinin kerrotaan tehneen yli 600 veistosta.
Rautalin teki Runoilija ja muusa -teoksen alkuperäisen kipsivaloksen vuonna 1926 Aleksis Kiven veistoskilpailua varten. Teos ei kuitenkaan voittanut ja valos jäi taiteilijan kuoleman jälkeen hänen leskensä Esteri Linnasaaren haltuun. Samaa teemaa on myös käytetty Rautalinin Lempäälässä Pyhän Birgitan kirkon hautausmaalla sijaitsevan haudan graniittisessa hautakivessä.
Rautalin teki uransa aikana useita opintomatkoja ulkomaille. Tuotteliaisuudesta ja ahkeruudesta kertoo se, miten hän Italiassa olleessaan vuonna 1926 kertoi saaneensa 10 tilausta Tampereelta, kahdeksan muotokuvaa ja kaksi figuuria. Niihin hän keskitti voimansa ensin ja sen jälkeen ”omiin töihin”.
Tampereella olevista Rautalinin julkisista veistoksista ei voi olla mainitsematta kaupungin yliarkkitehtiä Bertel Strömmeriä. He olivat ikätovereita ja molemmat muuttivat Tampereelle 1915.
Rautalin oli usein mukana Strömmerin omissa rakennusprojekteissa.
Strömmer oli myös asemansa puolesta jäsenenä kaupungin lautakunnassa, joka teki ehdotuksia hankinnoista kaupungin päättäville elimille, esimerkiksi Kevät ja Tampere -veistosten hankkimiseksi Tampereen kaupungille. Kivenhakkaajana ja kaivosmiehenä työskennellyt Frans Vilhelm Palin oli toiminut mallina Rautalinin vuonna 1934 valmistuneelle Tampere-veistokselle.
Veistos ei tullut Rautalinille kilpailun kautta, vaan hän itse tarjosi luonnostaan kaupungille toteutettavaksi. Tampere -niminen pronssiveistos on suurikokoinen, 3,5 metriä korkea figuuri, esittäen hammaspyörään nojaavaa, eteenpäin tähystävää työmiestä.
Tampere -veistoksesta juonsi syy siihen, miksi Onni Okkonen ei arvostanut Rautalinia. Kulmikkaine lihaksineen ja kasvoineen veistos ei sopinut 1920-luvun kauneusihanteeseen, jolloin ihailtiin antiikin veistotaiteen täydellistä ihmisvartaloa. Richard Rautalin palautti työväentalon figuureillaan miehen maan pinnalle ja arkeen.
Rautalinin arvioidaan tehneen elämänsä aikana yhteensä noin 600 muotokuvaa ja julkista veistosta puistoihin, kirkkoihin ja sankarihaudoille eri puolelle Suomea. Tunnetuimpia teoksia 1930-luvun Tampereelta ovat Viinikan kirkossa sijaitseva alttariveistos Kristus, Tampere -patsas sekä Aleksanterin kirkon edustalla sijaitseva suihkukaivoteos Kevät, jonka lapsifiguurien mallina toimi taiteilijan oma tytär ja tyttö naapurista. Neljä poikaa leikki piirissä sammakoiden ja vesisuihkujen kanssa. Lasten olemus ja liikkeet sekä vartalot muistuttavatkin enemmän tyttöjä. Pojat hän pani ryhmässä tanssimaan. Kevät on yksi kuvatuimpia teoksia Tampereella.
Kaksi vuotta myöhemmin, kun Tampere-patsasta oltiin paljastamassa, patsaan paljastusta edeltäneellä viikolla Rautalin oli valittu Tampereen taiteilijaseuran puheenjohtajaksi. Olisi luultu hänen viettäneen juhla-aikaa. Mutta ei! Hän boikotoi paljastusjuhlaa, koska työn rahallinen tuotto jäi hyvin vaatimattomaksi suureksi paisuneitten kulujen vuoksi.
Vuonna 1934 hän muutti perheineen Lempäälään, jossa hän eli elämänsä viimeiset yhdeksän vuotta. Puheenjohtajuus taiteilijaseurassa jäi yhteen vuoteen. Neljä vuotta myöhemmin vieraili Aamulehden toimittaja Richard Rautalinin ”piilopirtissä” Lempäälässä Hattulalammen rannalla (Aamulehti 7.8.1938, s. 15):
– Siellä koivujen, kuusien ja katajien keskellä on matala rapattu rakennus, jonka arkkitehtuuri on taiteilijamaisen vapaakätisesti sommiteltu. Luulisi vallan, että asumus on liiankin matala, mutta kun astut sisään, niin huomaatkin joutuneesi odottamattoman tilaviin tiloihin. Eniten hämmästelet valoisan ateljeehuoneen sikseensä väljää avaruutta. Siellä tuntuu olevan varsin hyvästi varaa sijoittaa syntyvä veistos edulliseen valaistuskohtaan, ja hyvät matkat on myös mittailla etäämpääkin teosten mittoja, muotoja ja suhteita.
Tuula Vuolle-Selki
Lähteenä käytetty:
Maaseudun Sanomat 2.11.1921, s. 6; F. E. Sillanpää, Suomen Kuvalehti 20.1.1923, s.64; Aamulehti
12.12.1926, s.9; Toijalan Sanomat 7.7.1934, s. 1; Aamulehti 7.8.1938, s. 15.
https://sinisentalonsanomat.fi/?p=1130
https://joel-niininen.blogspot.com/2015/12/kevatsuihkukaivon-veistajan-syntymasta.html
https://ekstrat.tampere.fi/ekstrat/taidemuseo/patsaat/rautalin.htm
https://fi.wikipedia.org/wiki/N%C3%A4sikallion_suihkukaivo
https://www.lempaala.fi/lempaala-tietoa/kuntaesittely/muistomerkit-ja-taideteokset/https://www.finna.fi/Record/muusa_tampere.urn:uuid:C1D3921B-C000-454C-BDC0-
30F6632145BA?sid=2917133962/
