Maisema- ja niittykukkapellot ovat ilo silmälle.
Monissa kunnissa ja kaupungeissa on viime vuosina tehty erityisiä maisemapeltoja ja niittyjä, joista ihmisten lisäksi kiittävät myös pörriäiset. Mitäpä jos sellaisen perustaisi omaan kotipihaan?
– Kannattaa rohkeasti kokeilla, sillä kukkaniitty on parempi kuin nurmikko, kannustaa lempääläinen Kaisa Koskelin.
Omaan pihaan kukkaniityn perustanut Koskelin tietää niistä myös työnsä puolesta: hän toimii Tampereella AhlmanEdu-oppilaitoksessa projektipäällikkönä urbaania lähivihreää koskevassa hankkeessa. Koulutukseltaan hän on maisemasuunnittelija.
Tutki pihaa: paahteinen vai varjoinen?
Jos haluat niittykukkia kotipihaan, Kaisa Koskelinin mukaan ensin pitää erottaa, haluatko maisemakukkapellon vai perinteisemmän suomalaisen niityn.
Maisemapelto on koristeellinen ja runsas, kun taas perinteisemmällä niityllä ei ole kukkivia kasveja paljon kerralla.
Tämän jälkeen täytyy määrittää, onko piha paahteinen vai puiden varjostama ja kostea.
– Maan ei tarvitse olla multava tai ravinteikas niityn perustamiseen, vaan kuivan kedon eli paahdeniityn voi perustaa kuivaan paikkaan, aurinkoiselle kalliolle tai kivikkopihaan, missä nurmi ei kasva tai se palaa joka kesä. Tällaisista paikoista on itse asiassa biodiversiteetin kannalta pulaa, Koskelin sanoo.
Vähemmän on enemmän
Maisema- tai niittykukkapellon perustaminen ei tarvitse erityisiä toimenpiteitä. Helpoin tapa niityttää nurmikko on jättää se leikkaamatta. Pihan oma siemenpankki hoitaa loput.
– Liikkeelle voi lähteä kokeillen. Jättää vaikka erikokoisia länttejä nurmikosta leikkaamatta, Kaisa Koskelin vinkkaa.
– Jos piha on kostea tai rehevä, maata voi hieman köyhdyttää niittämällä ja poistamalla pintamaata, jotta kylvetty siemen ei joudu kilpailemaan muiden kasvien kanssa. Hiekkaa voi myös hieman lisätä, hän sanoo.
Maata ei tarvitse erityisemmin muokata tai jyrsiä. Siitä voi olla Koskelinin mukaan jopa haittaa, sillä maassa kulkee esimerkiksi hyödyllisiä sienirihmastoja.
– Tekemällä vähemmän tekee enemmän. Niityn perustaminen on kasvun ihmeen tarkkailua, että mitä sieltä maasta nousee ja mikä tehtävä milläkin luonnonkasvilla on, hän toteaa.
Sujauta sekaan vaikka porkkanoita
Kaisa Koskelin suosittelee jättämään maisemapellolle tai niitylle myös luonnonkasveja, kuten nokkosta. Nokkonen on tärkeä monelle perhoslajille.
Ja mitäpä jos kokeilisit istuttaa niityn sekaan syötäviä kasveja, kuten juureksia? Juureksilla voi olla arvoa myös hyönteisille, ei vain meille ihmisille ravintokasveina.
– Porkkana ja palsternakka kukkivat, kun niiden antaa kasvaa riittävän pitkälle, Kaisa Koskelin muistuttaa.
Persiljaa voi kylvää väylien reunuskasviksi kuin matalaksi aidaksi, Koskelin vinkkaa, ja tillikin on kukkana kaunis.
Suosi kotimaista niittysiementä
Mitä lähempänä niittysiemenet on tuotettu, sitä paremmin kukat kelpaavat pörriäisten ravinnoksi.
– Jos siemenseos on Hollannissa tuotettu, siitä versovat kukat voivat olla toki näyttävä, mutta ne eivät välttämättä kelpaa pölyttäjille, Kaisa Koskelin muistuttaa.
– Esimerkiksi mäkitervakko on yksi tällainen kasvi, jolla on samalta näyttäviä sisaruslajeja, mutta joita hyönteinen ei voi hyödyntää, sillä niiden geneettinen rakenne on erilainen, hän sanoo.
Kasveja tai siemeniä ei saa Koskelinin mukaan tuoda ainakaan Euroopan ulkopuolelta, sillä silloin riskit esimerkiksi kasvitauteihin kasvavat.
Puutarhaliikkeen henkilökunta voi kertoa, missä seos on valmistettu, ja kasvien tuontiin liittyviä riskejä voi selvittää Ruokaviraston tai Viherympäristöliiton sivuilta.
– Suosimalla kotimaista tekee suuremman palveluksen luonnon monimuotoisuudelle, Koskelin sanoo.
