– Veljessarjan priimus, kuvaa Julia Saarista Classicin naisten salibandyn liigajoukkueen päävalmentaja Jarkko Rinne ja lisää hymiön viestinsä perään.
– Viiden veljen kanssa olen tottunut taistelemaan perheen kuopuksena monen sortin pihapeleissä, avaa jutun päähenkilö 18-vuotias Julia Saarinen Rinteen humoristista kommenttia.
Vesilahdessa asuva Julia Saarinen on yksi koko Suomen lupaavimmista salibandymaalivahdesita, jolle mennyt kevät oli ikimuistoinen.
Julia edustaa Tampereen Classicia, joka voitti T21-sarjassa Suomen mestaruuden, otti T18-sarjassa hopeaa ja sokerina pohjalla myös naisten joukkueessa hopeaa.
– Kieltämättä oli sellainen kevät, joka jää varmasti mieleen.
Saarisen salibandyuralla on ollut tismalleen sama lähtölaukaus kuin muillakin Classicin vesilahtelaisjuurisilla huippupelaajilla: Vesilahden Kirkonkylän ala-asteen sählykerho. Samasta kerhosta ovat alkukikkansa oppineet muun muassa Alpo ja Alma Laitila, Albert Koskinen ja Viola Pennanen, jotka ovat kukin Classicin pelaajia.
– Olisinko ollut kymmenvuotias, kun Visan poikien joukkueessa aloimme pelata sarjaa, sitä ennen pelaaminen tapahtui kerhossa. Pelasin koko Visa-urani poikien joukkueessa, aluksi kenttäpelaajana. Hyvin pärjäsin heidän kanssaan. Classiciin vaihdoin yläaste-iässä, kertoo alku-urastaan nyt Sammon Keskuslukion urheilijalinjalla opiskeleva Julia.
Saarisen nousussa olevan uran taustalta löytyy myös hyvin tyypilliseen tapaan erittäin monipuolista urheilutekemistä lapsuusaikana.
– Jalkapalloa pelasin Visassa kymmenisen vuotta, alunperin unelmoin ammattifutarin urasta. Yleisurheilin, olin mukana keväisin maastojuoksukisoissa ja talvisin hiihdossa. Kokeilin myös tennistä sekä kävin voimistelun temppukoulussa. Näiden lisäksi kotona oli veljien kanssa aina jonkinlainen pihapeli pystyssä. Kiitos isälle ja äidille innostamisesta ja kuljettamisesta, esittelee Saarinen taustaansa.
Salibandyyn tosissaan satsaaminen alkoi koronan alkuvuonna eli 2020. Kun treenit olivat koronasulun takia tauolla, saivat Classicin junioripelaajat harjoitusohjelmat kotiin. Niitä Saarinen alkoi noudattaa ja miettiä urheilemista uudelta näkökulmalta.
– Silloin 2020 kasvoin urheilijaksi. Aloin tehdä tunnollisesti omatoimitreenejä, kiinnitin huomiota myös syömiseen ja lepoon. Kun pääsin 16-vuotisten maajoukkueeseen, päätin keskittyä jalkapallon sijaan salibandyyn.
Julia Saarisen tavoitteet ovat korkealla. Kulunut kausi meni pääosin Classicin junioreissa, mutta naisten liigapelejäkin on hänellä takanaan jo kymmenisen kappaletta. Kovin paikka oli, kun sairastapausten takia hän pelasi yhden Classicin loppuottelun TPS:aa vastaan.
– Hävisimme sen pelin 4–8. Peli sujui ihan ok, mutta itselleni jäi tunne, että pystyn paljon parempaan.
Ensi kaudeksi Julia Saarinen tähtää siihen, että saa vakiinnutettua paikan Classicin naisten joukkueessa ja muutaman vuoden sisään ajatuksissa siintää olla Classicin pelaava maalivahti. Isot maalit liittyvät unelmiin pelata salibandya ammatikseen, esimerkiksi Ruotsissa.
Salibandyssa maalivahti on jääkiekon tapaan ikään kuin yksilöurheilija. Julia kuvailee säbä-molarin hommaa seuraavasti:
– Maalivahdin pitää olla monipuolinen, peleissä on oltava joka sekunti hereillä ja valppaana, pääkoppa on oltava vahva, esimerkiksi mokat on nollattava saman tien ja pelisilmä on ensiarvoisen tärkeä.
Pelottaako olla maalissa? Sattuuko reikäpallo osuessaan?
– Ei pelota, adrenaliinia on pelitilanteissa aina niin paljon. Eikä pallo satu, varusteet ovat nykyään niin hyvät.
Julia Saarisen ohella Classicin naisissa ja varttuneimmissa tyttöjunioreissa ovat pelaneet Vesilahdelta ja Lempäälästä Alma Laitila, Viola Pennanen, Venla Haverinen, Jenna Pesonen, Janina ja Neea Rinne, Liisa Kaihua ja Iida Syrjä.
