”Tane” on ainoa laatuaan Suomessa ja tien päällä vähän vikuri – Jouni Nääppä jatkoi setänsä aloittamaa kunnostustyötä ja voi nyt olla ylpeä uniikista autostaan

Lähtötilanne. Ford Taunus Cabriolet oli vain kuori, kun se tuli Jouni Nääpälle. Kuva: Jouni Nääppä

Auto oli kuin palapeli, kun se vuonna 2017 tuli lempääläiselle Jouni Nääpälle. Se oli osissa.

Koria, ohjauspyörää ja renkaita lukuun ottamatta kaikki muu Ford Taunus Cabrioletista oli pahvilaatikoissa.

Siitä alkoi projekti, jolle Nääppä voi nyt huoahtaa. Kunnostus oli ainutlaatuinen juttu, kuten on autokin. Tarkkoja valmistusmääriä ei ole tiedossa, mutta saksalaislähteiden mukaan kyseisiä cabriolet-malleja olisi tehty vain noin 70.

Suomessa ei tiettävästi ole toista vuosimallin 1951 Taunus G73A Cabriolet -avoautoa.

 

Miten autoharvinaisuus sitten päätyi näille seuduille ja Nääpälle?

Auton taustasta tiedetään, että saksalainen pariskunta oli tullut 1950-luvun lopulla sillä Suomeen. Heille oli sattunut liikenneonnettomuus, jossa auton keulaosa oli vaurioitunut ajokelvottomaksi ja he olivat joutuneet jättämään auton Suomeen.

Romuttuneen auton oli ostanut vesilahtelainen isäntä, joka oli saattanut sen ajokuntoiseksi ja ajellut sillä useamman vuoden, kunnes se oli jäänyt ruosteisena latoon seisomaan.

Sieltä Jouni Nääpän setä, Veikko Nääppä, sen vuonna 1974 bongasi, kun hän oli tullut huoltamaan tilan traktoria.

– Auto oli huonokuntoinen, mutta setäni tiedusteli, olisiko se mahdollisesti myynnissä. Hänelle vastattiin, että joku Ruotsissa asuva henkilö oli tarjoutunut ostamaan sen. Auto kiinnosti kuitenkin Veikkoa ja toista setääni Arvoa niin paljon, että Arvo tarjosi siitä saman summan kuin ruotsalainen. Kaupat syntyivät, Jouni Nääppä selvittää.

Katsokaapa autoa nyt! Ford Taunuksesta harvinaisen tekee avomalli. Fordin Kölnin tehtaalla valmistettiin Jouni Nääpän mukaan kovakattoisia malleja. Auto muutettiin avomalliksi Karl Deutschin tehtaalla käsityönä. Kuva: Katariina Rannaste

Arvo Nääppä aloitti kunnostuksen purkamalla auton täysin, jolloin selvisi, että korin runkorakenne on puuta ja se oli suurilta osin lahonnut. Hän aloitti puurakenteiden korjauksen ja Toijalassa sijaitseva korjaamo teki auton peltikorjauksia satunnaisina välitöinä.

Auto vaati mittavia korjauksia ja osien etsiminen oli hidasta, joten aikaa kului. Vuonna 2017 Arvo Nääppä päätti luopua autosta. Hän halusi, että auto jäisi sukuun ja myi sen veljenpojalleen.

Autokeskuksella huoltovastaavana työskentelevä Jouni Nääppä ryhtyi kunnostamaan autoa. Hän hioi korin pellille, viimeisteli koritöitä, veti sähköjä ja etsi puuttuvia osia.

Osien metsästys oli Nääpän mukaan haastavin asia koko projektissa.

– Autoa valmistettiin Kölnissä Karl Deutschin tehtaalla, joka paloi 1950-luvulla, joten osia ei saa. Auton kello ja moottorin lämpömittari etenkin olivat kiven alla, Nääppä kuvaa.

– Löysin lopulta hyvän kontaktin Saksasta, jonka kautta osia löytyi, hän sanoo.

Jouni Nääppä on huoltovastaava Autokeskuksella. Huollettavat autot ovat työpaikalla yleensä 1–5 vuotta vanhoja, vapaa-ajalla paljon vanhempia. – Olen mieltynyt autoihin, joita ei tule joka päivä vastaan. 1950- ja -80-luvulla autot olivat rohkeasti omannäköisiä, hän sanoo. Kuva: Katariina Rannaste

Auton kromiosat uusittiin kromaamossa Loimaalla ja sisäverhoilu uusittiin Akaan verhoomossa. Sieltä Jouni Nääppä sai myös vinkin, että auton kunnostukseen voisi hakea Museoviraston avustusta.

– Kirjoitin Museovirastolle pitkät tarinat ja keväällä 2022 sain tiedon, että avustus myönnetään taittuvan kangaskaton kunnostukseen, Nääppä kertoo.

Viime talvi meni autoa viimeistellessä ja tänä keväänä koitti odotettu hetki, kun museoajoneuvotarkastajat tekivät autolle huhtikuussa tarkastuksen. Virheitä entisöinnissä ei löytynyt.

Ford Taunus on nyt rekisteröity museoajoneuvo.

Komea emaloitu Taunuksen keulamerkki. Kuva: Katariina Rannaste

Kunnostus vaati Jouni Nääpältä satoja työtunteja ja auto sai tänä aikana lempinimen ”Tane”.

– Epäuskon hetkiä meinasi tulla, että auto ei valmistu koskaan, mutta sellaisina hetkinä on parempi jättää työ hetkeksi ja odottaa, hän sanoo.

”Tanella” on tehty jo matkoja. Maksimiajonopeus on 105 kilometriä tunnissa ja mukava ajonopeus 70–80 kilometriä tunnissa. Nollasta kahdeksaankymmeneen pääsee 36 sekunnissa. Kulutus on noin 8–9 litraa sadalla.

– Tane on välillä konstikas, siitä löytyy oma luonne, että sen saa käyntiin. Tien päällä se on vähän vikuri, Nääppä kuvaa.

Autoa on tarkoitus käydä näyttämässä harrastetapahtumissa, ja yhden matkan Jouni Nääppä aikoo kesällä ainakin tehdä.

– Arvo-setä täyttää tänä vuonna 80 vuotta. Tarkoitus on, että hän pääsisi näkemään auton ja sen kyytiin, hän kertoo.

Peräkontissa on tilaa matkalaukulle, vararenkaalle ja käynnistyskammelle, jolla auton saa tarvittaessa veivattua käyntiin, jos sähkökäynnistys ei jostain syystä toimikaan. Kuva: Katariina Rannaste
Ennen pakoputken päätkin olivat koristeellisia. Kuva: Katariina Rannaste