Äiteeni vasta 30 vuotta palvellut Rosenlew oli tullut tiensä päähän. Äiteeni joka elää ilman www:tä oli lukenut hartaasti mainoslehtiä ja huomannut Ideaparkin liikkeessä edullisen pesukoneen. Puhelimeni soi ja tutusti äiteeni totesi; kun ei sulla tärkeämpääkään tekemistä ole. Siispä reissun päälle.
Tiesin retkestä tulevan mielenkiintoinen koska äiteelläni ei ole puheissaan filtteriä, hän ei puhu englantia ja jokainen joka mainitsee www:n saa läpsäytyksen takaraivolle.
Astumme Prisman päädystä sisälle, ensimmäisenä äiteeni toteaa kuuluvalla äänellä komea vartija; ja yrittää lähteä tekemään tuttavuutta. Blokkaan idean ja hämmentynyt punaposkinen nuorimies saa jatkaa kierrostaan.
Seuraavaksi hän porhaltaa Poweriin, etsii myyjän ja toteaa että haluaa ostaa Hörlpöölin jota olivat mainostaneet. Annan tilanteen kehittyä rauhassa ja nuori myyjä saa kaivautua syvälle tajuntaansa pysyäkseen mukana. Hetken jankattuaan äiteeni ja myyjä pääsevät ymmärrykseen että kyseessä on Whirlpool.
Kassaa kohti ja tuppo 20 euron seteleitä esiin. Kassahenkilö laskee kolme kertaa rahat ja alkaa kysyä sähköpostia jonne takuukuitti ja muut tilkkeen menisivät. Äiteeni lataa liikkuvat taakse ja saan juuri estettyä lievän pahoinpitelyn. Jään kuuntelemaan mistä koneen voi noutaa.
Käännyn ympäri ja pahin on tapahtunut… Hän on päässyt livahtamaan. Mieleeni hiipivät syytteet ahdisteluista, pahoinpitelyistä, laittomista uhkauksista. Kuuluttaa ei kannata, koska hän ei kuule. Päätän soittaa hänen Doroonsa jota hän ei toki itse kuule mutta voin käyttää soittoääntä majakkana.
Suuntaan äänen suuntaan ja löydän hänet hössöttämässä täysin vieraalle lapselle lapsen vanhempien katsoessaan toisiaan hämmentyneinä. Haen äiteeni hallintaan ja pahoittelen lapsen vanhemmille. Äiteeni toteaa kuuluvalla äänellä, että ”kyllä oli omituisen näköinen lapsi”.
Koska ostarille asti kerran olimme vaivaantuneet niin käydään vielä Peksverkillä? Tyhjä katseeni paljastaa että nyt meni yli hilseen. Se kauppa mistä saa silmälaseja halvalla, Specsavers. Aivan… Toisella kierroksella ostaria kiertäessämme toteamme ettei kyseistä liikettä ole siellä.
Lopuksi kone kyytiin, asennus ja kotiin. Illalla äiteeni soittaa että kone toimii, mitä hän kyllä ihmettelee ”kun sinä sen asensit.”
Arttu Peltonen
