Lempäälän Shotokan Karate juhlii tänä syksynä 20-vuotistaivaltaan. Seuran aikanaan perustaneet jäsenet ovat edelleen toiminnassa mukana, mikä kertoo seuran hyvästä ja innostuneesta ilmapiiristä.
– Pentti Ilvonen on edelleen seuran päävalmentaja, Olli Ortiz vierailee vetämässä minileirejä ja Risto Granatin vetämän Combat Hapkidon kanssa tehdään säännöllistä yhteistyötä, kertoo seuran rahastonhoitaja, valmentaja Matliisa Lehtinen.
Peruskurssin lisäksi seura järjestää tänä syksynä muun muassa niin kutsutun Back to Dojo -kampanjan, jonka tarkoituksena on helpottaa lajia aikaisemmin harrastaneita palaamaan takaisin harrastuksen pariin. Riittävästä kunnosta ei kannata murehtia, sillä halutessaan treenaamisen voi aloittaa juuri omaan tahtiin, vaikka aivan alusta alkaen niin halutessaan.
Seuran aktiivi Risto Välimäki päätyi harrastamaan karatea vähän puolivahingossa.
–Ajoin vanhempaa poikaani harjoituksiin ja totesin, että samallahan sitä itsekin osallistuisin treeneihin, Välimäki kertoo.
– Siitä on nyt nelisen vuotta aikaa. Vanhempi poikani siirtyi myöhemmin harrastamaan toista kamppailulajia, mutta itse jäin tähän koukkuun, hän hymyilee.
Seuran yhtenä valmentajana toimiva 26-vuotias Saana Seppälä kävi peruskurssin ensimmäisen kerran alakouluikäisenä, mutta keskittyi sen jälkeen muihin harrastuksiin.
– 20-vuotiaana palasin uudelleen karaten pariin, Seppälä sanoo.
– Lähdin ihan peruskurssista taas etenemään ja tällä kertaa laji kolahti ihan eri tavalla kuin nuorempana. Siitä asti olen ollut lajista hyvin innostunut. Tämä on ehdottomasti minun lajini. Karate on lajina hyvin monipuolinen. Koko ajan pääsee kehittämään itseään ja löytyy haastetta. Tämä on hyvää kuntoilua, mutta hyväksi myös kehonhallinnalle. Lisäksi kaiken saa ja pystyy tekemään ihan omien tavoitteiden mukaisesti.
Sekä Seppälä että Välimäki ovat ottaneet osaa karatekilpailuihin.
– Kisoissakin kehittyy kovasti, Välimäki kertoo.
– Kisatilanteeseen tottuu ja ottelut ovat ihan aitoja otteluja, niissä ei ole mitään ennalta suunniteltua koreografiaa, vaan taitojaan pääsee silloin vapaasti näyttämään, sääntöjen puitteissa tietenkin.
– Joka ottelussa joku asia loksahtaa kohdalleen ja saa oivalluksia, Seppälä täydentää.
Karatessa kilpaillaan kuitenkin pohjimmiltaan vain omien taitojen kehittämisen kanssa.
– Harrastus ei käy myöskään kovasti kukkaron päälle, sillä harjoitteleminen ei vaadi kalliita varusteita tai yksityisopetusta, Välimäki kertoo.
– Treenaamme porukalla jolloin kustannuksetkin pysyvät pieninä. Ylemmän vyötason suorittaneet ovat usein apuna alemman vyötason oppilaille ja neuvovat heitä eteenpäin. Tunneilla on siis oikeastaan monta opettajaa yhtä aikaa, ei vain yhtä.
– Ja vinkkien ja neuvojen antaminen tapahtuu aina myönteisen kautta, Seppälä lisää.
Karaten voi hyvin aloittaa myös varttuneemmalla iällä ilman aikaisempaa karateharrastamista. Ensimmäiselle karatetunnille mukaan tarvitsee vain sisäliikuntavaatteet ja juomapullon.
– Siitä sitten pikku hiljaa edetään ja neuvotaan, mistä esimerkiksi oman karatepuvun voi hankkia, Seppälä ja Välimäki kertovat.
Teksti: Annika Eronen
