Pohjoismaalaiset vieraat mukana Lempäälä-juhlinnassa

Lempäälä-taloon ympäristöineen tutustuivat iloisina mm. Raija Ruotsista, Else Tanskasta, Aase ja Bjørg Norjasta ja Anna-Greta Ruotsista. Yksi oli ensikertalainen, yksi moninkertainen Lempäälän-matkojen veteraani, muut toista tai kolmatta kertaa. Kuva: Marja Sundström.

 

Lempäälän Pohjola-Norden vastaanotti kolmisenkymmentä vierasta ystävyysyhdistyksistään Tanskan Kertemindestä, Norjan Øvre Eikeristä ja Ruotsin Ulricehamnista 8.–10. syyskuuta osallistumaan Lempäälä-päivän viettoon. Lauantaipäivästä nautittiinkin Lempäälä-talon ympäristössä monin tavoin.

Kun Ideaparkin toimitusjohtaja Visa Vainiola kertoi Bläk Boksissa talon ideoista ja tavoitteista, ei tulkkia tarvittu. Ei liioin seurakuntapastori Emmi Korven pohtiessa Tervajärven kappelissa, miten löytää yhdistäviä asioita erottavien sijaan. Muuten tulkkina vierailulla toimi yhdistyksen sihteeri Rita Kaarla.

Siksi Pohjola-Norden -yhdistysten yksi tehtävä on rohkaista ruotsin kielen harrastusta. Järjestön päätehtävä on kehittää pohjoismaista yhteistyötä ja yhteydentuntoa kansalaistasolla.

 

Banketti-illan tietokilpailun voitti joukkue Hannele Lamminpää, Heikki Kujanpää(oik.) ja keskellä heidän majoitusvieraansa Anna-Greta ja Rolf Ulricehamnista. Palkinnot ojensivat Lempäälän Pohjola-Nordenin sihteeri Rita Kaarla (vas.) ja puheenjohtaja Marja Sundström. Kuva: Eero Ruotsila.

Pieniä kiinnostavia eroja noteerattiin jatkuvasti. Kun käytiin hautausmaalla, norjalaisvieras oudoksui väliaikaisesti peitettyä hautaa; heillä peittäminen hoidetaan nopeasti. Vesilahden kansallispuvun uuden version esittelyn jälkeen ruotsalaisvieras ihmetteli, että kansallispukua voidaan muuttaa! Tässä kohden ei ehkä mennyt perille, että Suomessa ala hyödyntää uusia löytöjä ja tutkimustuloksia.

Kahville mennessä vieraita leikkimielisesti säikytettiin korvapuustilupauksella, örfil-nimitys nimittäin tunnetaan vain Suomessa. Leivonnaisen muoto tunnetaan laajasti Keski- ja Itä-Euroopassa, mutta ei länsinaapurissa, jossa kanelipullat leivotaan pyöreiksi rulliksi.

Myös vakavista eroavaisuuksista puhuttiin. Suuret sodat ovat kohdelleet Pohjoismaita hyvin eri tavoin. Ilmeni, että joillekin vieraille vallankumousyritys ja sisällissotamme 1918 olivat aivan tuntematon asia, samoin sankarihautojen olemassaolo ja laajuus. Se, että Suomi aikanaan soti Saksan rinnalla, voi hämmentää norjalaisia ja tanskalaisia, ja on tarpeen selittää. Vanhan polven ruotsalaiset taas ovat lukeneet koulussa Runebergin Vänrikkejä ja he katsoivat kiinnostuneena hautaristiä, jonka alla lepää ”viimeinen Lempäälän 1808 vuoden miehistä”.

 

Majoittajaperheissä seurusteltiin yhteisen ohjelman lomassa.

– Perjantai-iltana lämmitin saunan ja istuttiin ja juteltiin Hans-Olofin kanssa pitkään. Tyttärenpoikakin oli mukana, kertoi Heikki Hult. Puhuttavaa riitti myös rouvilla, jo siksi, että Tuula Petäkoski-Hult ja Eva-Karin -vieras ovat kumpikin veljespuolueiden pitkäaikaisia kunnanvaltuutettuja. Toisen illan juhlan jälkeen pariskunnat istuivat vielä yhdessä pihanuotiolla lämpimästä illasta nauttien. Kaikki neljä olivat vierailuvaihdossa ensikertalaisia, mutta yhteinen sävel löytyi mukavasti.

Banketti, ohjelmallinen juhla-ateria on ollut pohjoismaisten kokoontumisten huippukohta. Vilkasta seurustelua, hyvää ruokaa, maljoja sekä puheita, joissa vahvistetaan keskinäistä yhteydentuntoa. Näin taas Lempäälässäkin. Kunnan puolesta puhui sivistysjohtaja Nina Lehtinen kiitellen pitkäaikaista ja vahvaa yhteydenpitoperinnettä.

Musiikista huolehti Lempäälän pelimannit ja tyttöryhmä Tampereen yhteiskoulun lukiosta. Tanssinopettaja Lotta Kaarlan oppilaat Dansa på svenska -kurssilta esittivät mukaansatempaavat laulu- että tanssinumerot.

Ystävyysyhdistysten nelikko kiertää toisissaan etukäteen sovitun aikataulun mukaisesti. Seuraavan kerran yhteistä bankettia Lempäälässä on tarkoitus viettää asuntomessujen vuonna 2026. Sitä ennen lempääläiset pääsevät vierailemaan Ulricehamnissa ja Øvre Eikerissä.

 

Riitta Mäkinen