Viimeisen viiden vuoden aikana hoitajien työaikaprosentit ovat lähteneet lasku suuntaan. Työskentelen ikäihmisiä hoitavassa yksikössä. Työkavereistani vain viisi tekee täyttä työaikaa. He ovat vähemmistöä. Vajaata työaikaa tekevät olemme tehneet tämän valinnan, terveyden, perhetilanteen, iän tai työn kuormittavuuden vuoksi. Osa tekee kevyempää työaikaa, koska puolison tulot sen mahdollistavat. Olisi mielenkiintoista tietää, miten vastaavaa työtä tekevä miesvaltainen ala pärjää vertailussa.
Tähän pitäisi oikeasti kiinnittää huomiota. Olemme iso kansanryhmä. Miten ehkäistä uupumusta ja sairauksia (Tules) sekä säilyttää työn ilo? Hoidettuamme toisia, hoidolliset työt jatkuvat usein kotona tai omien iäkkäiden vanhempien luona. Lapsenlapset ovat myös osa arkeamme.
Eläke hoitotyöstä on pieni, vaikka tekisimme täyttä työaikaa. Jos viimeiset vuodet tekee puolikasta, ei eläkkeellä tule toimeen.
Kun aloitin hoitajan työt yli 20 vuotta sitten, tilanne oli toinen. Eläkkeelle jäätiin täydestä työajasta yksittäisiä poikkeuksia lukuun ottamatta.
Nykyään tuntuu, että työntekijöillä on yhtä paljon vaivoja, sairauksia ja väsymystä kuin hoidettavilla. On surullista nähdä uupumusta ja riittämättömyyden tunnetta. Fyysisesti rajoittuneita selviytyjiä, hoitamassa heikoimmassa asemassa olevia.
Mikä lääkkeeksi?
Työolosuhteet kuntoon. Tilat hoitotyöhön sopiviksi. Askeleita tulee paljon päivän aikana. Apuvälineitä riittävästi ja lähelle.
Toimistoon ergonomiset tuolit ja liikuteltava pöytä. Työfysioterapeutin säännölliset käynnit yksiköissä. Kinestetiikka työvälineeksi.
Kuntoutus osaksi työterveyspalvelua. Työnohjausta. Henkinen kuormitus ja jatkuvan muutoksen paineen alla työskentely syö resilienssiä. Työtä tukevaa koulutusta kaikille pakolliseksi.
Työnkuva on nykyään niin laaja ja pirstaloitunut, ettei pää ja kroppa palaudu työpäivän jälkeen. Olemme kuin moniosaajarobotteja, jotka opettelevat uusia ohjelmia ja ratkovat erilaisia pulmatilanteita liukuhihnalla. Tiedot ja taidot pitää tämän päivän hoitajalla olla monipuoliset. Pysyvä sisäinen ristiriita, ettei aika riitä asukkaille, istuu olkapäällä.
Tärkein on kuitenkin arvostava, tasapuolinen sekä kannustava työyhteisö, joka taipuu ja tukee hoitajan elämätilanteen mukaan. Vanhemmalla hoitajalla jalka ei ehkä enää niin helpolla nouse ja nuoremmalla voi olla neljä lasta kotona odottamassa. Kaikilla on toive päästä eläkkeelle suht’ terveenä, ei pää kainalossa eikä mieli uupuneena.
Lee Jung, Lempäälä
lähihoitaja, ikävalmentaja
Super LM
