Sami Rautanevan, syntynyt 1970, kasvuvuosien mielenmaisema on muotoutunut Lempäälässä: Valkeakosken ja Lempäälän mummolat, niiden välinen hiekkatie, Sotavallan pellot, tuulimylly maamerkkinä ja pikkuserkut, jotka asuivat naapurin mummolassa. Tänään hän asustelee perheineen kunnan pohjoisrajalla. Myös koulutustaustan kertyminen osin Tampereella sekä työpaikka Tampereen Työväen Teatterissa vuodesta 2006 ovat olleet luontaisia valintoja talousveturin kyljestä lähteneelle.
Rautaneva voisi olla tietotekniikan insinööri eikä suinkaan valosuunnittelun ja ohjelmoinnin erikoisasiantuntija. Hänen koulutus- ja urakutsumustaan tukivat tapahtumien valaistusohjelmointi ja yleisemminkin valotekniikka täydentyen taidealan oppilaitoksissa Tampereella ja Helsingissä.
Jo 1990-luvulta lähtien Sami Rautaneva on ehtinyt tehdä pitkän listan kulttuurikentän freelancetöitä, valosuunnittelijana, ohjelmoijana ja operaattorina. Urakoulutuksen ”kymmenvuotisprojektin” − kuten hän sitä itse kutsuu − huipentuma oli teatteritaiteen maisterin (TeM) tutkinnon suorittaminen vuonna 2008.
Arkityöstään TTT:n valosuunnittelija Sami Rautaneva kertoo:
− Teatterin työviikko on kuusipäiväinen. Ennen varsinaista harjoituskautta ohjaaja, lavastaja sekä valo- ja äänisuunnittelija laativat yhdessä pohjasuunnitelman. Se esitellään ennen harjoituksia koko työryhmälle ja tekniselle henkilöstölle. Prosessin merkittävässä ”mallipalaverissa” teosta käydään läpi lavastajan pienoismallin ympärillä.
− Laitosteatterit ovat ns. ”repertuaariteattereita”, joissa valmisteltavia esityksiä saman tuotantokauden aikana on useampia. Myös TTT:ssa yhtä valmisteltavaa teosta kohti on keskimäärin 80−100 harjoituskertaa. Pienempää näyttämöä varten sessioita on vähemmän. Harjoituksia on kahdesti päivässä, kello 11.00-15.00 ja 18.30-22.00. Harjoituksia edeltävä pohjatyö pannaan tosikoetteelle. Kaikki ei aina välttämättä toimi kuin Strömsössä, joten korjaukset tehdään harjoitusten edetessä
Harjoituskertojen edetessä kaikki osaset loksahtelevat paikoilleen, myös valosuunnittelu ja ohjelmoinnin lopputuotos. Sami Rautaneva haluaa liittää oman osuutensa harjoitusperioidin alkuun. Hän haluaa luoda ohjaukselle ja näyttelijöille aitoa stimulanssia lopullista esitystä varten.
− Ensi-illan jälkeen valosuunnittelua ei enää muuteta, vakuuttaa Sami Rautaneva.
− Valoilla on vahva vaikutus tunnelmaan, tilalliseen kokemukseen ja esityksen rytmiin. Niillä voidaan myös tukea näyttelijän ilmaisua, painottaa Sami Rautaneva.
Näitä asioita käsitellään jo ennakkoon, ja aikajänne voi olla isommissa teoksissa jopa vuosi.
Sami Rautaneva muistaa valosuunnittelijan uraltaan erään dramaattisen tapahtuman. Yksi näyttämön isoimmista valonheittimistä välkkyi räjähtäen kesken Tuhkimo-esityksen tanssikohtausta. Lasinsirut leijailivat kuin konfettisade alas näyttämölle. Näyttämön laajuus ja räjähtäneen spotin sijainti sallivat esityksen jatkamisen väliaikaan saakka ilman keskeytystä.
Ongelmia ilmenee ajoittain teattereiden vanhimmassa valotekniikassa. Riskialttein tekniikka kuten palovaaralliset purkauslamput ovat onneksi poistumassa. Ledien yleistyminen ja monikäyttöisyys vähentää lämpökuormaa. Toisaalta ledien virtalähteiden epävarmuus tuottaa omia ongelmiaan.
− Hyvät ja laadukkaat valolähteet ovat käytössä varmimpia, Rautaneva vakuuttaa.
Teatterissa nautitaan paitsi valo- myös värikylläisyydestä. Voidaanko katsojalle valotehosteilla luoda mustavalkoista illuusiota? Sami Rautaneva muistaa parhaimman onnistumisensa värittömän harmaassa illuusiossa. Kyse oli August Strindbergin tekstistä muokatussa Kuolemantanssi-teoksessa viime vuodelta. Tanssijat esittivät jännitteisen koreografiansa synkeällä, betonimaisella näyttämöllä, jossa valot sekä tanssijoiden puvustus loivat yhdessä yksivärisen harmaan mielenmaiseman.
TTT:n leipätyön ohella Sami Rautanevalle on kertynyt paljon kokemusta myös suorasta TV-studiotyöstä. Erilainen valosuunnittelu TV-lähetyksissä perustuu faktaan, että katsoja näkee kerralla vain sen, mitä kamera kulloinkin kuvaa. Näillä rajaehdoilla suunnitellaan ja toteutetaan myös valaistus.
Sami Rautaneva valmistautui juuri ennen haastattelua marraskuun alkuun Tampereella Kalevan kirkkoon luotuun suosittuun video-, musiikki- ja valoteos Floraan. Sen takana oli monitaitajien yhteenliittymä Sun Effects.
Rautanevan osuus oli niiden sisätilojen osien valaisu, joihin ei Janne Aholan videoteos yllä eikä Tommi Toivosen musiikki vaikuta. Rautaneva kuvaa teosta pysähtymiseen velvoittavaksi ja keskittymistä vaativaksi. Kunkin esityskerran lopulla se kulminoitui Kalevan kirkon alttarin sisustuselementtiin, särkyneeseen ruokoon.
Mikä sopisikaan paremmin tähän aikaan kuin Jesajan kirjan viittaus, johon alttaritaulun symboliikkakin perustuu: ”Särkynyttä ruokoa hän ei muserra…”.
