Olen tehnyt koko ikäni havaintoja ympäröivästä maailmasta. Eräitä asioita vain ei voi järjellä selvittää. Naisten ja miesten mitta, aika tai rahankäytön ilmoituseroja.
Lapsen ikä. Kun nainen on raskaana kaikki mitataan viikoissa. Kun joku nainen kysyi kuinka pitkällä raskaus oli, vastaus tuli emännältä ilman pienintäkään mietintää. Joo nyt on menossa 31+4. Ja molemmat naisen nyökkäilivät ymmärtäen. Itselleni on jäänyt vain määre 9 kuukautta ja valmis.
Olenkin alkanut piruillakseni nykyisin, kun joku kysyy lapsemme ikää, vastaamaan, joo hän on nyt 80 viikkoa vanha. Siinähän raapii päätään ja laskee.
Auton renkaanvaihtojumppaa tehdessämme kysyin että ovatko talvikumit samankokoiset. Että jos ovat korkeammat niin nostan autoa vielä hieman niin mahtuu alle. Vastaus oli että ne on ”sellaset polven korkuset”. Aha.
Olohuoneen mattoa vaihtaessamme hypistelimme kaupassa materiaaleja. Myyjä pöllähti paikalle ja kysyi avun tarpeita. Niin että minkä kokoista olimme suunnitelleet. Emännän vastaus oli ”tv-tasolta kuistin ovelle ja ois kiva kun se olis siihen tolpalle asti muttei menis kuitenkaan ryppyyn”. Tämähän selvitti myyjälle paljonkin. Itse ilmoitin maton mitoissa 1 997 mm x 2 985 mm. Päädyimme 2 m siivu 3 m siivu mattoon.
Rahankäyttö taasen, ainakin meillä emännän suurimpia nautintoja on laskea budjetteja ja niin edelleen. Olimme kuuden henkilön porukalla mökkeilemässä. Päädyimme matkalla pikaruokalaan josta sai vieläpä bonuksia. Emäntä ilmoitti maksavansa kaikkien ruuat, jotta saa bonuksia ja laskuttavansa sitten myöhemmin.
Tilasimme, söimme ja hyvää oli. Joku sitten kysyi että mitähän mahtoi maksaa, jos vaikka 10 euroa heittää emännälle. Ehei, ilman mitään muistiinpanovälineitä hän alkaa tilittää. 12,95 e, 10,50 e, 11,30 e + 1,5 e dippi ja niin edelleen. Sentilleen oikein kaikki. Kysyy vielä haluaako joku summan paperille vai muistavatko kaikki.
Miesten rahasummien ilmoittaminen. Olin tilaamassa fillariini uusia osia. Ostoskorin summa huiteli mielestäni siedettävällä tienoolla. Emäntä sitten fiksaationsa kanssa kyseli, että mitäs touhuan. Selitin ohimennen tilaavani joitain fillarin osia, pakollisia tietysti. Räjähtää pian koko höskä jos en nyt tilaa. Kysyi summaa, vaimeasti mutisten vastasin ”kahensaran pintaan”. Kertoi ettei saanut selvää ja täytyykö tulla katsomaan. Selkeämmällä äänellä sanoin ”kahensadan pintaan”.
Emäntäni tuntee minut ja hipsi selkäni taakse. Kädet lanteilla, jalalla lattiaa tampaten, pää kallellaan ja silmät pyörien kysyy yli artikuloiden. Onko herran mielestä 299 sama kuin ”kahrensaran pinta”?
Tartteeko tärkeässä asiassa ny alottaa muutamasta eurosta mitään komotusta, kakkosella ne alkaa molemmat.
Arttu Peltonen
Kirjoittaja on lempääläinen perheenisä
