Eduskunta voisi välillä tehdä jotain vaikuttaviakin lakeja. Liikuntapakkolaki koskisi kaikkia Suomessa asuvia 5–75-vuotiaita, mikä tarkoittaisi terveysliikuntaa yksi tunti vuorokaudessa viitenä päivänä viikossa.
Varmaan kaikki lukutaitoiset osaavat yhdistää liikunnan merkityksen fysiikkaan, mielenterveyteen, unettomuuteen, keskittymisvaikeuksiin ja ahdistukseen. Tutkittua faktaa löytyy hyllymetreittäin, sitä ei voi kukaan kieltää.
Laki tarvitaan, koska lain edessä olemme kaikki samanarvoisia, lait yleensä koskevat kaikkia. Ikäiseni boomerit ainakin muistavat tupakkalain, joka voisi olla hyvä esimerkki kovasta päätöksestä. Ravintolatupakoinnin kieltämistä koskeva lakimuutos tuli voimaan kesäkuun alussa 2007. Silloin kansa nousi melkein barrikadeille. Tuolloin puhuttiin, että ravintoloihin ei mene enää ihmisiä. Näin reilun 15 vuoden jälkeen aika harva meistä menisi enää syömään ravintolaan, jossa joku tupakoisi. On syntynyt uusi tapa toimia.
Toinen hyvä pakkoesimerkki on koronapandemia, joka pakotti globaalisti muuttamaan työn tekemisen mallit ja kulttuurin, joka vieläkin hakee muotoaan. Tässäkin tapauksessa paras muutos agentti oli pakko.
15 vuoden kuluttua kukaan ei enää kyseenalaistaisi tunti liikuntaa vuorokaudessa -mallia. Joku varmaan osaisi laske, mitä lakiuudistus tuottaisi valtion taloudella säästöinä vaikkapa suoraan terveydenhuollon pienentyneinä kuluina.
Rahalla voidaan vahvasti ohjata ihmisten käyttäytymistä, kaikille sirut nahan alle ja terveyskeskuksen ovelle lukija, joka laskee omavastuuosuuden sen mukaan, kuinka on totellut liikuntapakkolakia.
Me, jotka nyt olemme tekemässä päätöksiä ja valintoja lastenlastemme tulevaisuudesta, voisimme kenties muuttaa maailman onnellisimman kansan myös maailman vastuullisimmaksi kansaksi, joka hoitaa oman osuutensa. Liike on lääke aika moneen vaivaan.
Pertti Ratilainen
