Jocka Träskbäck puolustaa (LVS:n printtilehdessä 1.11., netissä 29.10.) verot alas -politiikkaa. Kuitenkin vain korkea (progressiivinen) verotus takaa hyvinvointivaltion palvelut. Kun varakkaiden verotusta alennetaan – kuten hallitus on tehnyt – se tietää aina vaikeuksia niille, jotka ovat kaikkein heikoimmassa asemassa. On silkkaa populismia kirjoittaa, että ”kunnan käsi työntyy nyt palkansaajan taskuun kyynärpäitä myöten” tai ”kuntalaisten veronkorotusten tulisi olla viimesijainen keino”. Uskon, että ihmisten enemmistö ymmärtää, että verotuksen avulla voidaan pitää huolta siitä, että Suomessa on kaikilla hyvä elää.
Träskbäckin mukaan ”palkansaajien ja lapsiperheiden toimeentulon heikentäminen on arvovalinta, jota kokoomus ei ollut valmis tekemään”. Kokoomuksen politiikka nimenomaan heikentää lapsiperheiden toimeentuloa ja vaikeuttaa etenkin pienipalkkaisten toimentuloa. Varakkaimmat hyötyvät verojen alentamisesta, mutta se hyödyttää pääasiassa vain heitä itseään, ei koko yhteiskuntaa. Kuten ekonomisti Ha-Joon Chang kirjoitti kumotessaan kapitalismiin liittyviä myyttejä: ”Rikkaiden rikastuminen ei tee meistä muista rikkaampia.” Koska rikkaat useimmiten sijoittavat rahansa, ne eivät näy kulutuksessa. Vetoaminen ostovoiman lisääntymiseen on samoin heikko peruste, sillä todellista ostovoimaa löytyy keski- ja pienituloisilta silloin, kun yhteiskunnan tuet helpottavat heidän talouttaan.
On hyvä, että velkakeskeiseen budjetointiin puututaan, mutta korjausliikkeitä ei pidä tehdä niin, että kaikkein pienituloisimmat kärsivät. Toivon nykyiseltä ja tulevilta hallituksilta rohkeutta korottaa tarvittaessa verotuksen progressiota, sillä ei ole mitään sellaista selkeää rajaa, jonka ylittäminen heikentäisi taloudellista toimintaa. Monet varakkaat marisevat, mutta antaa heidän marista. He elävät ihan yhtä hyvin kuin ennekin, vaikka maksaisivat hiukan enemmän veroja.
Markku Ojanen
