Lempäälän Sääksjärvellä syntyneen ja varttuneen 21-vuotiaan Teresa Seppälän elämänpolulla on tapahtunut paljon. Monia kiehtovia kokemuksia ja tilanteita. Niille suurimmalle osalle selityksenä on koripallo, jota liikunnallinen Teresa aloitti pelaamaan jo 7-vuotiaana.
Nyt Seppälä ujuttaa palloa korisukan läpi arvostetussa yhdysvaltalaisessa yliopistossa Albanyn Siena Collegessa. Myös Suomen naisten koripallomaajoukkueen edustusasu on tullut Teresalle tutuksi, kun hän marraskuussa debytoi Susileideissä EM-karsintaotteluissa Bulgariaa ja Unkaria vastaan.
– Halusin lapsena kokeilla koripalloa, kun olin käynyt testaamassa voimistelua, lentopalloa ja tanssia. 7-vuotiaana menin tutustumaan lajiin Tampereen Namikan koristreeneihin.
Kuten niin moni huippu-urheilija, myös Teresa Seppälä, on pulpahtanut huipulle monipuolisen sporttitaustansa avulla.
– Harrastin koriksen ohella jalkapalloa Loiskeessa ja yleisurheilua LeKissä. Koris, futis ja yleisurheilu olivat pitkään itselleni urheilun voimakolmikko. Yleisurheilua en ehtinyt juurikaan treenata, mutta kun pyydettiin, olin usein mukana kaikissa heittolajiessa ja myös maastojuoksussa. Tuossa 13–14 vuoden hujakoilla yleisurheilu ja futis sitten vähitellen jäivät pois.
Koripallossa Teresan ura eteni yhden Namika-vuoden jälkeen alueen mahtiseura Tampereen Pyrintöön, missä kului kymmenisen vuotta juniori- ja hivenen aikuisikääkin.
Aikuisuuden kynnyksellä Seppälä koki kaksi karmaisevaa takaiskua, kun polveen tuli vammoja.
– Juniorivuosista on vain hauskoja muistoja, Pyrintö oli hyvä seura aloittaa koripallo. Vuoden 2018 jouluna, kun olin 16-vuotias, hajosi polvesta eturistiside ja kierukka. Se tarkoitti kymmenen kuukauden kuntoutusta. Tein paluun Pyrintöön, mutta kesäkuussa 2020 polvi loukkaantui uudelleen ja edessä oli tällä kertaa 11 kuukauden kuntoutus.
Pitkien loukkaantumisjaksojen aikana jalostui Seppälälle ajatus, mihin hän koripallouraansa haluaa viedä. Tavoite ja ajatus oli päästä lajin supermaahan Yhdysvaltoihin opiskelemaan ja pelaamaan.
– Kun palasin koriskentille jälkimmäisen loukkaantumsen jälkeen, olin siirtynyt Helsinkiin HBA Märskyyn eli Mäkelänrinteen urheilulukion joukkueeseen. Siirron perusteena oli, että se edisti tavoitteeseeni pääsyä. Helsinkiin siirto oli myös opettelua kotona pois olemisesta. HBA-kausi oli opettavainen, mutta melko kivinen kahden suuren loukkaantumisen jälkeen.
Kaudelle 2022–23 tapahtui siirto Atlantin yli Yhdysvaltoihin. Opinahjoksi ja pelipaikaksi valikoitui Albanyn Loudonvillessa sijaitseva Siena College, joka maantieteellisesti sijaitsee noin 250 kilometriä New Yorkista pohjoiseen.
– Ensimmäinen kausi Siena Collegessa sujui pelillisesti hyvin. Tilastot olivat hyviä ja sain valinnan oman konferenssin tulokastiimiin. Peli Yhdysvalloissa on tarkempaa ja teknisempää kuin Suomessa, säännöt ovat tiukemmat ja yleisö on peleistä tosi kiinnostunut. Yliopistokoripallo on todella seurattua.
Saadakseen urheilustipendin yliopistoon, pitää sitoutua tiukkaan ja menestyksekkääseen opiskeluun. Teresa aloitti opinnot biokemialla, mutta vaihtoi ensimmäisen vuoden jälkeen psykologiaan.
– Biokemian opiskelu labroineen ja luentoineen oli niin intensiivistä, että halusin vaihtaa toiseen suosikkiaineeseeni eli psykologiaan. Opinnot siinäkin ovat intensiivisiä ja vaativia, mutta eivät ehkä niin aikaa vieviä kuin biokemiassa. Koripallo vie päivästä joskus jopa kuutisen tuntia teippauksineen ja jälkihoitoineen, joten aikaa ei jää aikaa muille kuin ihan pakollisille jutuille.
Siirtyminen Suomesta Yhdysvaltoihin on tuonut tullessaan monia muutoksia, jopa lieviä kulttuurisokkejakin.
– Kulttuurisokkeja on tullut vastaan etenkin ruokapuolella. Ruoka on aina pizzaa, hamppareita ja ranskiksia, mutta onneksi pystyy myös syömään terveellisesti, koska on myös salaatti- ja kotiruokaa tarjolla. Toinen melkoinen muutos oli, että julkinen liikenne on tosi huonoa, eikä ole hyviä kävely- tai ulkoiluteitä.
– Suomeen verrattuna täällä on paljon ”small talkia”. Plussaa on se, että Albanyn Loudonvillessä ihmiset on tosi ystävällisiä, koko koulu on yhtenäinen ja täällä on melko hyvä henki.
– Ilmasto on Suomea lämpimämpi, mutta marraskuun lopulla täällä satoi rakeita ja hiukan myös lunta.
Loppusyksystä täyttyi myös yksi Teresa Seppälän unelma, kun hänet valittiin naisten maajoukkueeseen. Hyvässä vireessä oleva Suomi päihitti Bulgarian vieraskentällä, mutta hävisi niukasti Unkarille loppuunmyydyn kotikatsomon edessä.
– Maajoukkueen debyyttini sujui ihan hyvin. Oli hienoa päästä mukaan jengiin, jota on aina pienestä pitäen katsonut ylöspäin ja ajatellut että joskus on minun aikani olla mukana. Tulevaisuudessa toivottavasti pystyn kasvattamaan rooliani ja auttamaan joukkuetta pääsemään vielä pidemmälle.
– Oli tosi jännittävää pelata kotona loppuunmyydyn Helsingin Urhea-areenalla ja nähdä oma perhe siellä myös kannustamassa. Perhettä en ollut tavannut muutamaan kuukauteen.
Teresan koti on edelleen Sääksjärvellä. Fiilis lempääläisyydestä on lämmin ja hyvä.
– Lempäälä on edelleen koti sydämessä. Silloin tällöin tulee seurattua Lempäälän asioita. Kotiväen kanssa puhutaan paikallisista asioista. Kuitenkaan ei hirveästi enää aikaa tule Lempäälässä vietettyä, mutta aina on kiva palata kotiin. Hyvin olen päässyt ponnahtamaan elämässä eteenpäin Lempäälästä. Terveisiä kaikille tutuille Sääksjärvelle ja Lempäälään.
