Valtuutetun työ on ottavaa niin fyysisesti, psyykkisesti kuin sosiaalisestikin. Se vaatii asioihin paneutumista, jatkuvaa tiedon etsimistä, keskusteluja, puntarointeja, ihmisten kuulemista ja asioihin tarttumisen ymmärrystä. Myös rohkeutta puhua silloin, kun sen paikka on.
Ajankäyttö yhteisten asioitten eteenpäin viemiseen vaatii paljon ymmärrystä myös perheeltä. Minulta kysytään usein: kuinka olen jaksanut vuosikymmenten ajan olla kiinnostunut ja tehdä tätä työtä?
Voiman olen saanut sitä, että jonkin verran olen voinut vaikuttaa kuntamme yhteisten asioitten eteenpäin viemiseen ja siitä, että ihmiset ovat luottaneet, ovat tulleet murheineen luokseni tai soittaneet ja kertoneet huolensa. Minulla on ollut mahdollisuudet viedä asioita eteenpäin keskusteluun ja jopa päätöksentekoon saakka. Luottamus ja se hyväksyntä, jota olen työssäni saanut, ovat olleet ne kannustimet jatkaa ja jaksaa.
Ei ne ”suuret palkkiot”. Ne eivät ole suuret. Teemme useita työtunteja yhden valtuuston kokouksen eteen; asialistojen lukua, ryhmäpalavereja, yksittäisiä yhteydenottoja, yhteisiä neuvotteluja: ilmaisia tunteja ja omalta perheeltä tietoisesti poisotettuja.
Joku muu ”polte”kuin raha on tähän työhön oltava, jotta tätä jaksaa tehdä. Uskon, että jokainen on saanut oman tehtävänsä tässä elämässä. Minulle on langennut muista ihmisistä välittämisen rooli ja sen eteen olen edelleenkin valmis tekemään työtä. Pieni korvaus tästä työstä on kyllä ihan poikaa!
Maikki Hämäläinen-Ylikahri
kunnanvaltuutettu (kesk.) noin 30 vuoden ajan
Lempäälä
