Karl Lind lienee yksi arvostetuimmista käsityöammatin harjoittajista, joita on koskaan Vesilahdessa vaikuttanut. Vuonna 1836 syntyneen seppä Lindin kädenjälki on edelleen nähtävissä esimerkiksi Vesilahden hautausmaalla.
Lind asui perheineen aluksi Narvan lähellä Kuralassa, jossa hän aloitti sepän työt. Pitäjänsepän oikeudet Lind sai vuonna 1863. Hän kuitenkin purki Kuralan talonsa ja teki siitä lautan. Alhonselän kautta Lind souti Vesilahden kirkon lähelle Vesaniemeen, jonne hän pystytti talonsa uudelleen.
Lind oli erityisen tunnettu taitavasti taotuista hautaristeistään, joita valmistui yli 200 kappaletta. Hänellä oli erinomainen pränttäystaito, ja ristejä koristivat usein kauniit kirjoitukset. Lindin hautaristien joukossa ei ole kahta samanlaista, vaan jokainen on oma ainutlaatuinen yksilönsä. Kerrotaankin, että Lindin taiteellinen mielikuvitus oli ehtymätön. Osa risteistä on edelleen nähtävillä Vesilahden hautausmaan pohjoisosassa. Osaa säilytetään museoissa.
Narvan kyläkirkon alttaritauluna on Lindin 1900-luvun alussa takoma risti. Metallisen ristin käyttäminen tässä tarkoituksessa oli sisustusarkkitehdin oivallus. Kyseinen taontatyö valittiin monien vaihtoehtojen joukosta.
Lind sai mainetta myös lukkojen tekijänä. Hänellä oli pajassaan sellainen lukko, jota kukaan muu ei saanut avattua. Komeiden lukkojen avaimetkin saattoivat olla jopa puoli metriä pitkiä.
Sepät nauttivat usein suurta arvostusta yhteisössään. Pidoissa heitä saatettiin pitää kunniavieraina ja ammatti oli yleensä taloudellisesti niin kannattava, että se mahdollisti hyvän elintason. Lind veloitti tavallisesta lukosta puoli tynnyriä rukiita ja aitan lukosta kokonaisen tynnyrin.
Lindin idearikkaudesta ja yritteliäisyydestä kertoo osaltaan sekin, että hänen kerrotaan suunnitelleen ikiliikkujaa. Se tuskin koskaan valmistui, mutta Kooninginkoskeen hän rakensi vesivoimalla käyvän pärehöylän 1800- ja 1900-lukujen vaihteessa.
Vesilahden kirkon kellon korjaamiseen tarvittiin seppä Lindiä. Kelloa tuotiin kuudella oriilla Turun suunnasta, kun se putosi kyydistä ja osui isoon kiveen. Kelloon tuli särö, jonka Lind onnistui korjaamaan taidokkaasti.
Lind kunnostautui myös kirkkoveneiden rakentajana. Hänen tekemiään suuria veneitä olivat Tauran Pinta ja Karjaisen Kähmijä, jossa oli 13 hankaparia. Ihan pienestä venosesta ei ole kyse, koska pelkkiä soutajiakin oli siis 26 henkilöä.
Karl Lind kuoli tammikuussa 1921 muutamaa päivää ennen kuin olisi täyttänyt 85 vuotta. Hän oli takonut itselleen upean hautaristin valmiiksi, muttei saanut sitä koskaan viimeiselle leposijalleen. Hautaristien mestarin omaa hautaa Vesilahdessa koristaa musta hautakivi.
Sami Tapanainen
Lähteet: Arajärvi, Kirsti 1985: Vesilahden historia; https://www.narvasoft.fi/narva/palv03.html (26.9.2023); https://www.narvasoft.fi/narva/rh_hist.html (26.9.2023); https://www.narvasoft.fi/narva/nh_06.html (26.9.2023)
