Kun ihminen sivuuttaa jatkuvasti omat tarpeensa ja toiveensa toisten tähden, pitää muita tärkeämpinä, alistuu toisten tahtoon ja tarjoaa apuaan silloinkin, kun omat voimat ovat vähäiset, voidaan puhua miellyttämisestä.
Tämmöiseen omat rajat ylittävään kiltteyteen voi olla monta syytä: hyväksynnän puute, hylätyksi tai torjutuksi tulemisen pelko tai tarve säilyttää eheän kiltin ihmisen identiteetti.
Miellyttäjä on omaksunut kiltteyden hyveen, mutta sivuuttamalla oman rajallisuutensa. Siksi voi tulla sanoneeksi kaikkeen kyllä ja alkaa toimia muiden kynnysmattona. Olen itsekin tullut tallotuksi nöyränä ja kilttinä ihmisenä. Kouluikäisenä kiikutin kavereille läksyjä, kun nämä olivat kipeänä ja riensin paikalle aina, kun kutsu kävi. Vastapalvelukseksi sain vain haukut. Halusin olla kiva ja hyvä muille, ja siksi suostunut joka paikan höyläksi eri tilaisuuksiin. Valitettavasti kiltteydelläkin on hintansa: uupuminen.
Kun on elänyt toisia varten tai peräti toisen elämää, kärsii itsearvostuksen ja -luottamuksen puutteesta eikä ole oppinut luottamaan itseensä ja omiin kykyihinsä, sisäisen äänensä löytäminen on todellinen haaste. ”Miten uskallan sanoa, mitä todellisuudessa ajattelen? Mitä voi tapahtua, jos paljastan aidon itseni?”
Muutosta ei kuitenkaan tapahdu, mikäli itse ei muuta mitään. Vaikka aluksi tuntisi olevansa hukassa itsensä kanssa, ei haittaa. Harva muutos onnistuu ensi yrittämällä. On hyvä aloittaa tekemällä asioita, joista itse pitää ja antautua haaveilleen. Unelmointi lisää toiveikkuutta, avaa uusia ovia ja kantaa myös muutoksen pelossa. Toki eläminen toisille voi olla tuttua ja turvallista, mutta eikö mikään ole itsellesi merkityksellistä? Haluatko ihan todella luovuttaa ainoan, uniikin elämäsi muiden käytettäväksi? Hyvänä muistutuksena vain: jokaisen elämä on yhtä arvokas.
Suvi Mäkinen
Kirjoittaja on oman elämänsä etsijä
