Mysteerikolmikolla hanskat hukassa: Lempääläläinen Erja Pyhältö-Seppälä alkoi miettiä, miten kaikkien ammattien arvostuksen voisi siirtää lapsille ja kirjoitti aiheesta satukirjan

”Homma hanskassa” on lastenkirja, jonka päähenkilöt joulupukki, pääsiäispupu ja hammaskeiju ajautuvat kisaamaan työelämässä ja vaihtavat töitä keskenään. Mutta kuinka hommat toisen tontilla mahtavatkaan luistaa?

 

Minunpa. Minunpa! Joulupukki, pääsiäispupu ja hammaskeiju väittävät kukin, että juuri hänen työnsä on se kaikkein vaativin. Ratkaisuksi satuhahmot päätyvät kilpasille työelämässä. Tällä kertaa joulupukki vaihtaa maailman lasten hampaita kolikoihin, keiju piilottelee suklaamunat löydettäväksi ja pääsiäispupu ohjaa pukin porot vierailemaan jouluaattona kodeissa.

Miten työnkuvan muutoksessa käy, selviää lempääläläisen Erja Pyhältö-Seppälän omakustanteena julkaiseman ja vantaalaisen Anne Muhosen kuvittamassa 75-sivuisessa Homma hanskassa -satukirjassa. Pitkän ja monipolvisen tarinan opetus muutamine vedettyine vesiperineen on, että kukin tehtävä tärkeä ja sen tekijä juuri se oikea.

 

Erja Pyhältö-Seppälä on pitkäaikainen kaupan alan yrittäjä, josta firman myynnin jälkeen tuli intohimoinen kirjoittaja. Enimmäistä lastenkirjaansa hän kirjoitti muun muassa autossa lapsia odotellessa.

 

Kirjan idea syntyi muutama vuosi sitten.

− Työmarkkinoilla oli juuri liittokierros kuumimmillaan ja ammattiryhmät asettivat toisiaan järjestykseen tyyliin ”meillä on vaativampi työ, joten ansaitsemme muita suuremmat korotukset”. Aloin kaupan alan yrittäjänä miettiä sitä, kuinka paljon on olemassa maailman tärkeimpiä ammatteja. Hyvin monen mielestä, kun oma työ on se tärkein ja haastavin. Kuitenkin kokonaisuutta ajatellen jokaisen tekemä työ on hyvin merkittävää. Kaikkia tarvitaan, jotta yhteiskunta pysyy pyörimässä, Pyhältä-Seppälä muistelee.

Hän alkoi miettiä, miten ajatuksen ja kaikkien ammattien arvostuksen voisi siirtää lapsille.

− Pohdin ammattilaisia, jotka ovat lapsille tuttuja, mutta kuuluvat silti satumaahan.

Kirjan kirjoittaminen ja tekstin editoiminen kestivät lapsiperheen äidiltä kaksi vuotta, sillä hän teki käsikirjoitusta pienissä osissa.

− Useana arkipäivän vapaahetkenä avasin koneen ja jatkoin tarinaa. Kirjoitin kotona, mökillä, ruoanlaiton lomassa, autossa lapsia odotellessa ja terassilla kesän iltahämärässä. Viikonloppuisin laitoin koneen piiloon ja pyhitin ajan perheen kanssa olemiselle. Jos tuona aikana tuli uusia ideoita, laitoin ne oitis ylös vihkoon, joka kulkee lähes aina mukanani.

 

Erja Pyhältö-Seppälälle lukeminen ja kirjoittaminen ovat aina olleet tosi tärkeitä. Hän on työskennellyt puolisonsa Jani Seppälän kanssa Nesteellä kauppiaana vuodesta 2001 vuoteen 2021. Ensin Tampereen Kaukajärvellä ja vuodesta 2004 Lempäälän Mantunkulmalla.

Yrityskaupan jälkeen hän saattoi alkaa toteuttaa unelmaansa oman kirjan kirjoittamisesta.

Oman kirja kirjoittaminen on ollut unelmana olemassa viitisentoista vuotta. Hetkiä ei vain aiemmin tuntunut olevan riittävästi sen kirjoittamiseen. Kolme vuotta sitten kuitenkin päätin, että jos haluan unelmani toteuttaa, aika on vain otettava.

Anne Muhonen on pitkän linjan kuvittaja ja sarjakuvantekijä.

− Kohdalleni osui onni löytää ihminen, joka luki heti tekstistäni ajatuksen siitä, millaista kuvitusta kirja kaipaa. Hahmot tuntuivat heti omilta ja värimaailmakin oli juuri sitä, mitä olin ajatuksissani pyöritellyt, Pyhältö-Seppälä sanoo.

Satukirja ilmestyi juuri joulun alla, ja seuraava satukirjan käsikirjoitus on jo valmiina.

− Sulattelen hetken tätä upeaa kokemusta ja lähden sitten uudelle kierrokselle. Ideoita pursuaa paljon. Koneella on puolivalmiina kaksi aikuisille suunnattua käsikirjoitusta, joiden aiheista olen todella innossani. Ne haluan ehdottomasti saattaa jossain vaiheessa valmiiksi saakka. Myös uusiin lastenkirjoihin on useita muistiinpanoja ja monia ajatuskarttoja.

Kirjoittamista harrastava Erja Pyhältö-Seppälä on lisäksi ylläpitänyt Sydänmuruja-blogia reilut neljä vuotta. Lukukertoja postauksilla on 1 000−3 000 kuukaudessa.

− Aloitin blogikirjoittelun suurimmassa kirjoitusinnossani keväällä 2019. Blogitekstit olivat ruuhkavuosien huippuun sopiva kirjoitusmuoto, sillä ne ovat tarpeeksi lyhyitä ollakseen valmiita lähes yhdellä istumalla.