Miltei jokaisella meistä on omat jouluperinteemme. Ilman niitä tuntuu jouluun hiljentyminen vaikealta. Itse leivoin viikonloppuna taatelikakkua, kuten on tavaksi mennyt. Sitkon puutteessa gluteeniton kakku hajosi kumotessa. Sapetti.
Jouluperinteiden avulla voimme rakentaa siltaa hyviin muistoihin, vaikka niihin lapsuuden lämpimiin jouluihin. Tähtisädetikut tai värivalot voivat vielä aikuisenakin tuoda pilkahduksen siitä onnen tunteesta, mikä parhaimmillaan liittyy joulun viettoon. Osa perinteistä voi olla ylisukupolvisia. Omat lapseni ovat rakentaneet koko lapsuutensa piparkakkutalon yhdessä isovanhempiensa kanssa. Kuvamuistot noista leivontahetkistä kertovat tuokioiden tärkeydestä.
Tuoksut ovat yksi vahvimmista muistiaisteista, ellei vahvin. Itselleni jouluaaton tuoksuista vahvimmat muistot herättää joulukuusen tuoksuinen olohuone, jonka ilmaan lahjojen avaamisen jälkeen pelmahtaa mandariinin makea aromi. Mikä on sinun joulutuoksusi? Millaisia muistoja se sinussa herättää?
Keskitytään tänäkin jouluna iloa tuoviin perinteisiin ja rauhoitutaan vuoden kiireiden jälkeen hetken hiljaisuuteen. Eivätkä ne jouluperinteetkään ole niin tärkeitä kuin se itse joulun juhla, jota niiden avulla vietetään. Jos ne saunan kivet jäivätkin kiireen keskellä vaihtamatta, tehdään se myöhemmin.
Hajonneesta taatelikakusta saa muuten oivan jälkiruoan, kun paloittelee kakkunokareet jälkiruokakuppeihin ja peittää komeuden vaniljakastikkeella. Jouluperinteitäkin saa uudistaa.
