Jouluruno: Joulun herkkä aika

Mä muistan vielä lapsuuteni joulun,
Kun viikkoo ennen lopetimme koulun.
Me äidin kanssa pipareita teimme
Ja joulukaljaa maistiaisiks saimme.

Tuo jouluaattoo edeltävä ilta
Se meillä oli, kuin
Jouluun johdattava silta.
Aamuyöhön äiti aina leipoi
Ja laatikoita laittoi,
Viimeiseksi kinkun vielä paistoi.

Aatto aamuna isä kuusen sisään kantoi
Ja lapset sille kauniin joulu ilmeen antoi.
Oli kotimme niin siisti, puhtoinen
Ja jokaisella joulu mieli lämpöinen.

Isä lämmitti joulusaunan
Välillä toivoi, että laulan.
Kaikki kun itsensä puhtaiksi laittoi,
Silloin äiti jouluruuan pöytään kattoi.
Yhdessä herkkuja maistella saimme
Ja menneitä joulumuistoja
Mieliimme haimme.

Illalla kynttilät haudoille veimme,
Siten myös vainajille joulun teimme.
Ja kotiin, kun sieltä palattiin,
Niin lahjamme tietysti avattiin.
Pukki aina- se kummaa on –
Poikkesi silloin, kun pois olimme
Tuon tuokion.

Muistoja jouluisia näitä
Koskaan en mielestäni peitä.
Menkäämme nyt me kaikki
Tervehtimään heitä,
Jotka hoivasivat lapsen jouluissamme meitä.
Siellä he oottavat ikkunan luona
Harmaahapset,
Voi kun nyt saapuisi omat lapset.
Halataan, hoivataan, hellitään hetki
Kuljetaan kanssaan se pitkä retki.
Kyynel on herkässä, antaa sen tulla
Nyt joulurauha on myöskin sulla.

Mervi Aaltonen

Kommentoi

Sinun tulee olla kirjautunut kirjoittaaksesi kommentin.

Haluaisitko lukea artikkeleita enemmänkin?