Ulkopoliittisen instituutin johtava tutkija Charly Salonius-Pasternak kehotti reserviläisiä varautumaan ja olemaan ”elämänsä kunnossa” vuoden 2025 alussa. Kotivara, kuten vesi, lääkkeet ja ruoka, olisi laitettava kuntoon ”jo tänään”, Salonius-Pasternak sanoi. Lausunto herätti välittömästi paljon keskustelua ja huolta. Lausunnon ydinkohdat olivat lähestulkoon itsestäänselvyyksiä: kuntokuuri ja kotivara ovat erinomaisia asioita monien tulevaisuusskenaarioiden kannalta. Silti asiantuntijaa kritisoitiin paniikin lietsojaksi.
Materiaalinen ja fyysisen varautuminen on ilman muuta tärkeää. Sen lisäksi meidän tulisi varustautua henkisesti. Ainoastaan henkisesti vahva kansa kestää todellisten vaikeuksien tullessa. Yhteiskunnan turvallisuusstrategiassa on tunnistettu henkisen kriisinkestävyyden merkitys. Resilienssiä rakentavat muun muassa realistinen optimismi, pelkojen kohtaaminen, hengellisyys, sosiaalinen tuki, henkinen ja eettinen kunto, emotionaalinen joustavuus sekä kokemus elämän merkityksellisyydestä ja tarkoituksesta.
Miten henkistä ja eettistä kuntoa sitten kohennetaan? Mielessäni on kolme yksinkertaista asiaa, jotka vahvistavat meitä jokaista ihmisinä ja lähimmäisinä. Ensimmäinen asia on anteeksi pyytäminen. Psykologi ja psykoterapeutti Mikael Saarinen kertoi jouluna Helsingin Sanomissa, että anteeksi pyytäminen on tärkeää lapsen psykologisen turvallisuuden kehittymiselle ja tärkeä taito opetella myöhemminkin, ellei siihen ole lapsena saanut hyvää mallia.
Toinen asia on kohtuullisuus. Se auttaa meitä olemaan sen verran irtaantuneina omista mielihaluistamme, että pysymme koko ajan niiden herroina, eikä meistä tule niiden orjia. Samaan aikaan pystymme silti nauttimaan nautittavista asioista — hyvällä omallatunnolla. Puhutaan siis itsehillinnästä, joka on yksi klassisista hyveistä.
Ja kolmas on jumalanpelko. Sana on altis väärin ymmärrykselle, niin vähän siitä nykypäivänä puhutaan. Tarkoitan sillä sen ymmärtämistä, että ihminen on riippuvainen itseään suuremmasta. Kristittyinä uskomme tuon olevan kaikkivaltias Jumala, joka säät ja ilmat säätää, vaikuttaa yksilöiden ja kansojen kohtaloihin ja kuiskaa omassatunnossa auttaen meitä erottamaan hyvän ja pahan, oikean ja väärän. Tätä absoluuttista hyvää on syytä kunnioittaa.
Kirjailija Merete Mazzarella pohtii uskoa viime syksynä ilmestyneessä kirjassaan Jotain muutakin kuin tämä (Nånting på andra sidan). Mazzarella on kertonut kirjoittaneensa kirjansa siksi, etteivät elämän suuret kysymykset olisi vain asiantuntijoiden kommentoimia asioita. Tähän ajatukseen on helppo yhtyä.
Jouluna saimme kosketuksen elämää suurempaan sanomaan pelastuksesta, armosta ja toivosta. Tuon viestin pohdintaa on syytä jatkaa. Se tekee hyvää sielulle ja sydämelle. Ja antaa meille voimaa kestää vaikeita aikoja, mikäli niitä eteemme annetaan.
Matti Vehviläinen
Kirjoittaja on Lempäälän evankelis-luterilaisen seurakunnan kirkkoherra
