Oletetaan, että presidentinvaalien ehdokasnimet olisi julkaistu vasta vuoden 2024 alussa, emmekä tietäisi gallup-tilannetta. Kysytte nyt: miksi tällainen oletus. Vastaan, että presidentin vaali on ennen kaikkea henkilövaali. Se ei ole puoluekannatusvaali, vaikka moni äänestäjistä taitaa nyt sellaista ajatella.
Yksi hätkähdyttävän suora tapa ottaa selville ehdokkaiden kyky TP-tehtävissä olisi kysyä ehdokkailta: ketä Sinä Ehdokas äänestäisit, jos et saisi äänestää itseäsi? Tuloksiin sisältyy paljon enemmän tietoa kuin uskoisikaan. Kysymyksen viaton muoto kuuluu: kenen ehdokkaan kanssa Sinä Ehdokas lähtisit kaljalle? Tämänkin kysymyksen vastauksissa on merkittävyyttä.
Yritetään siis ajatella ”mielipideverhon ohi”, kuka ehdokkaista olisi paras ulkopolitiikan johtaja. Eli emme antaisi kampanjarahan, mediatalojen sympatioiden tai julkisuussattumien vaikuttaa. Valitsisimme ehdokkaista jonkun samaan tapaan kuin yritys valitsee uuden työntekijän. Ja työhaastatteluhan on strukturoitu eli se on jäsennelty temaattisesti kysymyksiin.
Henkilön ulkopoliittinen taju? Ymmärtääkö ehdokas, mikä on maailman tila ja maailmanpolitiikan realistinen asetelma. Jos tätä ymmärrystä ei näy ehdokkaan aiemmissa ja tämänhetkisissä puheenvuoroissa, hän tuskin on sopiva. Voisimme myös kysyä, kuinka moni ehdokkaista on uransa aikana oikeasti neuvotellut Venäjän ulkopoliittisen johdon kanssa?
Älyllinen kapasiteetti? Ihmisen kyky oivaltaa, oppia, ajatella on välttämätön olosuhteissa, joissa huomenna kello 6 voi alkaa Suomea koskeva kriisi. Akateeminen maailma on 2 000 vuoden ajan arvioinut ihmisen ”päätä” antamalla mahdollisuuden väitellä tohtoriksi. Tässäkin joukossa on muutama tohtori. Väitöskirja myös mittaa tahdonlujuutta. Toinen todiste aivoista on kyky kirjoittaa kirjoja. Ja niitähän on ansiolistallaan melkein kaikilla.
Kokemus ja näytöt? On todiste Suomen kansan elinvoimasta, että meillä on näin hyvä ehdokasjoukko. Toivoisi, että media kiinnittäisi kokemuksen ja aikaansaannosten vertailuun enemmän huomiota. Melkein kaikki ovat kansanedustajia, ja useimmat ministereitä. On europarlamentaarikkoja ja EU-komissaareja. EU-kokemuksessa on suuria eroja. Miten ehdokas on toiminut poliittisella urallaan? Osaako hän neuvotella ja mitä asioita saanut eteenpäin? Miten häntä Euroopassa arvostetaan?
Tunteeko ehdokas Suomen? Koska presidentti on myös arvojohtaja (ei nousevien arvojen edustaja, vaan koko kansaa kokoava, moraalisia kysymyksiä puhevalinnoillaan viisaasti käsittelevä) olisi tärkeää, että presidentti tuntee koko maan. Pitää ymmärtää, miten eri olosuhteissa suomalaiset sittenkin elävät. Ja tehdä tässä kansakunnan kirjosta puolustettava asia.
Narsismin hallinta? Jokaisessa poliitikossa on sisällä pieni narsisti, tuo eteenpäin ajava poliittinen eläin. Narsismi vaikuttaa siihen, pystytkö vaikeisiin ratkaisuihin, annatko tilaa toisille, kuunteletko neuvoja, ajatko viime kädessä omaa etuasi vai maan etua. Ehdokkaat hallitsevat narsisminsa selvästi eri tavoin.
Jos tällaiset kysymyspisteet vastauksineen onkii selville ja yhdistää viivat, voisi tuloksena olla presidentti.
Kirjoittaja on lempääläinen tietokirjailija
